Let the sun fade out and another one rise

   Mä stressaan. Ja tää on hassua; just mä sanoin Liinallekki, et en ees kerinny alkaa stressaamaan sitä pääkaupunkiseudulle muuttamista tai elokuun loppua ja koulun alkua muutenkaan vielä kunnolla ku asiat jo järjesti ite ittensä ja Hoas tarjos meikälle kämppää !
   Mut nyt mielessä pyörii vaan kaikenlaiset ajatukset (eikä ne oo ees mitään järkeviä kokonaisia ajatuksia, vaan jotain ärsyttäviä, risaisia ajatuksenrääpäleitä, joita ei saa pois mielestä sitten millään). Stressaan kotiin muuttamisesta, vikasta illasta, mun matkatavaroista, lähtemisestä, lentämisestä, siitä soluhuoneesta (et saanko mä sen), koulun alkamisesta, kotoa muuttamisesta - no vähän kaikesta, eli kaikista näistä muutoksista.....taas, jälleen.
   Mä niin muistan tän olotilan, sillä tää sama riivas mua sillon hiukan vajaa 7kk sitten.
   Mä vaan haluisin istuu jo siinä koneessa, joka vie mut Hiki-Vantaalle.
   Mut enpä istu en; kohta kyllä. Voihan hitsi.
Päätin seikkailla weheartit -sivustolla ja vähän psyykata itteeni pitämään pääni kasassa.
Seuraavat kuvat siis sieltä. Ei mun pää silti pysy kasassa. Mut yritetää.

Mulla on ollu ihan mahtavat 7kk täällä, aupairina tässä perheessä. 

Finkku-kinkku totes ku laitoin muksuja vikaa kertaa nukkumaan, että enkö mä siis tulekkaa enää ikinä takas. 

"Love youu, Miina. My heart is broken because you leave. You won't be here in the morning, will you?" ja niin.

Vikat halit, vikat pusut lasten poskille.

Vika "hyvää yötä, apinat".

 

    Vikavikavika. Vihaan sitä sanaa - se on niin lopullinen, ja mä jos kuka oon huono käsittelemään sitä ajatusta, että jotain ei ole "enää koskaan" (tässä tätä kirjoitellessa kyyneleet valuu pitkin poskia, ja mun pitäis jo nukkua, koska herätyskin on jo 4h kuluttua, mut....).

   Viime viikonloppuina ku oon jo koittanu käsitellä sitä ajatusta, että jätän hyvästit niinku Lontoolle ja Englannille, niin nyt mä sitte oon tässä tän viikon koittanu pikku hiljaa tottua ajatukseen siitä, että hyvästelen mun toisen perheen. Luultavasti koitetaan kyllä järkkäillä jotain väliä johku, että nää tulis moikkailemaan mua Rauma cityyn...ja ihan oikeesti mulle ois aina kuulemma majapaikka (joko syksyllä täällä tai) Australiassa, jonne tää perhe siis muuttaa takas ens vuoden alussa.
   "We are going to lose a member of this crazy family...", ja mä menin lukkoon. Mutta ihan tosi onhan se vitun lohdullista kuulla, että "mua ei voi kukaan korvata", u know.

 
   Mut nyt saa riittää vollottelut ja kaikessa menneessä roikkuminen; ohi on, ja eiku uusia seikkailuja kohti! Mä en voi sanoin selittää, miten kaikki tää on vaan ollut jotain ihan mahottoman parasta ikinä.
   Tän jälkeen ei voi muutaku todeta, että tuolla se maailma on. Ja voi perkele, miten paljon mä odotan sitä, että oon kans siellä. Alotetaan nyt vaikka siitä Helsingistä sitte !
(Tai noh, Espoostaki voi alottaa...!)

CHEERS!!! x

1

"Weep not for roads untraveled

Weep not for paths left alone

'Cause beyond every bend is a long blinding end

It's the worst kind of pain I've known"

- mul ei oo sydänsuruja (joista nyt joka-hiton-ikinen piisi, mitä oon tänään kuunnellu on niinku kertonu), mut voi hitsinvitsi tää sattuu; tajusin just, et huomenna on mun 

vika päivä.

Se tulee olemaan ihan tuiki tavallinen työpäivä (päivä tosin alkaa vasta 11, joten saanpahan nukkua sitte vaikka sit seuraavan yönki unet jo valmiiks, koska ehän mää malta varmaa nukkuu sillon yhtää..herätyskin on neljältä jo...).

Tänään mulla oli sitä vapaata (vahdin muksuja 4h päivällä ja leivottiin lättyi...oli kivaa, ihan superii..kunnes sit ei ollukkaa ku tuli sokerihumalat..) mut tunnit kulu ku lentäen kaikenlaisia asioita hoitaen (sain ehkä nyt sit katon pääni päälle niinku syksyy ajatellen!) huonetta siivoillen, postissa asioiden ja pakkaillen............

Projekti named "survo 7 kuukautta 23 kilogramman laukkuun"...tos ei oo viel kaikki huom(!)

 

   Täs mä nyt meinasin heitellä joitakin kuvia niinku matkan varrelta tuosta meidän etuovelta sinne
Oxford Streetin lähiympäristöille, keskustaan.
   Tää ois nyt sit sellanen surkee versio "Päivä Lontoossa" -postauksesta, hehe.
Eiku ihan tosi, ei vaan pyke nyt. Ja oonhan kuitenki kertoillu ja kuvaillu teille kaikennäköstä erilaista juttuu täältä, että nyt tulis vaan kuvia.
Ei vaan pysty enää, ei tänään - eikä todellakaan sitte ku siellä Suomessa asustellaan jo...sitten tää on ohi jo ja siinä se....
   Mä annan itteni lipsua nyt näin viime metreillä, koska oon mielestäni jaksanu jo aika kauan, ja aika tzemi meno on pysyny yllä; vaikka tää blogger edelleenki kusettaa mua ku en vaan osaa enkä opi (mulla ois ollu muutama kiva video, jonka oisin tänne halunnu lataa, muttaku ei......) kuvat ei millään lataudu ja ne on ihan syvältä (nytki näistä tuli tositosi tummia ku muokkailin vähä....bAAh) ja näiden tekstien kirjottamiseen vierähtää aina kiva pikku tovi, jonka jälkeen korvista sauhuu ulos jo erilaiset sanaparit ja lauseen-vitun-järjestykset ja kieli oppi virheet. Nii et sillee.
   Mää ole saanu ny tarpeeksen täst - mut mää ole erittäi ilone et mää tämse blogi pääti tehä ku mää ny tän lähri!

 

 

 

 

Siinä. Loppu. 

Cheers!

Vika - so long, London

Tiivistys loppuviikosta; aika meni hitaammin ku ikinä; revin jo hiuksia päästäni ku helle sekotti meidän lasten päät ja myös munki, väsymys (11h työpäivät), rusketus (!), ulkona hengailu, kirja, tennis muksujen kaa, naapurin muzapopitukset pihalla, hyvä ruoka, olympiatulen näkeminen meidän Harrowssa (jihuu), torstainen Liinan puhelinsoitto (tytöt perillä!!), perjantaina perjantai-fiilikset; olympialaisten avajaiset ja hulina ja kohina keskustassa, lontoilut tyttöjen kaa; vikat shoppailut, vika camden, vikat metroilut, vikat kaikki; mielessä vain asiat, mitä ei tuu ainakaan ikävä (kuten metropolitanlinee), sunnuntaijumitus ja metroseikkailu (ihmetyypit metrossa ja vikat tuijottelut; eräskin tyyppi veti kultakalan taskusta), vikat bussiseikkailut (bussiruntsa punasella bussilla), vika tesco-shoppailu; tuliaiset, kipeysfiilis, kahvia (pirun pahaa murukahvia) ja Liinan tuomaa salmiakkia (ihan paras tuliainen!).
   Semmosta. Joo,
   Tartteeks tarkentaa? Joo, ehkä, mut mä nyt heitän teitä vielä kuvilla...sitten tää postaus taitaaki olla tässä.
   Lupaan, et kirjotan vielä yhden kunnollisen tekstinpätkän tähän blogiin, mut nyt mä en vaan pysty enkä jaksa jaaritella ku mielessä ei pyöri muutaku pakkaamisjutut - ja olotila on koko ajan surumielisen haikea, mut samalla ihan hiton onnellinen - mä oon iloinen siitä, että tuun Suomeen.

Oltii muksujen kaa kattoos ku toi tuikku käveli ohi meidän Harrown..

Lina, Nina ja Anne ja niitten kaffet.

Tää murunen ja sen sisko tuli viikonloppulomalle !

Huvittavan näkönen keinukaruselli, totta tosiaan........

 

"Onks tää pintti näin iso?"... hihi, ihanat tytöt oli vietävä pubiiiin, tietty.

Tytöt oli eläintarhassa, mä kävelin Regent's Parkissa..

..ja pari seuraavaa luontokuvaa on samaisesta Parkista myöski..

Ruma maskotti.

Camden ja ylläripylläri - italialainen ravintola ja pitsaah..tota en syöny hyi.

 

   Pitsan jälkeen suunnattiin kiskalle hakee sidukkaa, ja sitte mentiin istuskelee Camdeniin tohon hyvin paljon Rauman kanaalia muistuttavan (:D) jutskan varrelle...

Hengailun jälkeen vein flikat World's Endiin vielä muutamille...haikeustila iski ku tajus olevansa niillä vikoilla muutamilla siinä pubissa, voi jumpe.

Ja sit koitin Tylypahkaan....

Ehän mä tiijä, miks en päässy....höööhlä.

   Anyway; oli hurrrjan kiva vika viikonloppu! Kuvia ei räpsitty myöskään niinku ihan joka paikassa, koska me esim. shoppailtiin (vika Primark, NYT se oli vika) ja sillee.
   Kuulin tänään työpäivän jälkeen, et mulla onki huomenna vaa muutama hassu tunti töitä, koska enkku-äidin työvuoro peruttiin - mulla on siis enää yks kunnon päivä jäljellä....huomenna leivotaan sit lettuja ja siinä se "työpäivä" taitaaki sitte kulua. Illalla stressailen sit pakkailemisia ja huoneen siivoomista...ÄÄÄghghghg. Tässä tää, multa loppu sanat justiinsa nyt. Mut moi.
Täs viisu, joka soi nyt koko aika, koska löysin sen sattumalta eilen:

Cheers!