Hiippari Primarkissa

   Oon nyt ollut täällä puoltoista viikkoa. Sinä aikana olen kuitenkin ehtinyt tuohon Harrow`n keskustan Primarkiin varmaan 12 kertaa. Heh, oon se hiippari, joka kiertää kaupan monta kertaa ympäri hiplaillen jokaista vaatekappaletta....ja haistelee kenkä- ja laukkuosaston sitä mahtavaa tekonahan lemua!

                                                                    (kuva:google)    
                                                                       Yummy!

   Uskomaton pulju; uusia alennuksia joka päivä, ja tavaraa saa kantaa ulos puoli-ilmaiseksi.
ME LIKE!
En voi kyllä väittää etteikö rättiä kuin toistakin ole tullut kiikutettua kassalle asti...no mutta, voin lohduttautua ajatuksella että ihan oikeastioikeasti tulin tänne puolityhjän matkalaukun kanssa (mutta silti se painoi 23kg....). On se vaan niin, että kun laittaa kolme takkia ja kolmet kengät matkalaukkuun, on se jo puoliksi täysi. Joten, mun on siis PAKKO penkoa Primark läpi säännöllisin väliajoin....hmm.

   Arki täällä on lähtenyt niin hitaasti käyntiin, että vapaa-aikaa riittää -mutta ei ajatustakaan oikein vielä siitä, miten kaiken sen käyttäisi (siispä aina jotenkin ajaudun tonne Harrow`n keskustaan pyörimään)!
Au pairin velvollisuuksiini kun kuuluu arkisin aamulla saada lapset kouluun ja iltapäivällä hakea, sen jälkeen tehdä ruuat ja hengailla lasten kanssa kunnes toinen vanhempi tulee töistä.
Kotihommia tulee tehtyä vain hiukan -oon sen verran siivousintoilija että suurin piirtein petyin kuullessani lauseen "Meillä au pairin ei tarvii tehdä mitään viikottaista suursiivousta". That`s it.
Kunhan tästä kotiutuu tänne paremmin ajan kuluessa, tutustuu muihin auppareihin ja sosialisoituu, niin kaipa sitä on helpompi keksiä tekemistäkin arkenakin....viikonloput on sitten asia erikseen, sillä silloinhan mulla on aina vapaata, ja niin monella muullakin aupparilla.
   Nyt kun tästä vaan alkais näkemään jossakin niitä muita auppareita. Missä te ootte?? Anyone?? 
No mutta onneksi on kuitenkin olemassa facebook, ja ihmiset jotka ryhmittyvät siellä, keskustelevat asioista ja infoovat kaikista tapahtumista, joihin me au pairit voimme yhdessä osallistua. Ryhmähenkeä bookin kautta, miten helppoa!

   Mutta anyways, mun sopeutumista tänne kyllä auttaa hiipparointi Primarkissa,  reippailukävelyt keskustaan tai laiskuuden iskiessä siinä kuulussa kaksikerroksisessa bussissa istuskelu. Tänään kyseinen bussi kuitenkin meinas tönäistä mut kumoon keskustassa -ei vaan vieläkään oikeen tajua sitä, miks autot ajaa ihan väärällä puolella katua! Tää on ihan eri maailma. And I love it!

         P.S. Tää on Conver(-sien?) (-sejen?) (what?) luvattu maa. Näillä voi tepastella kesät
talvet; ja jos sattuu joskus satamaan (mitä nyt Englannissa ehkä kerran vuodessa tai jotai vai..????) niin kyllä nää nyt parit pisarat kestää! Niin parasta, että ne Uggin kälähtäneet ja hieman repsahtaneet rumilustöppöset jäi ihan sinne koti-Suomen kenkäkaappiin!