What if....

   Plääääh.
Olen päättänyt, että tästä hetkestä lähtien lakkaan sensuroimasta (siis kovalla kädellä) tätä tekstiä, jota tähän blogiin haluan kirjoittaa. Olen nimittäin huomannut, että kun päässä on jokin ajatus, se usein muokkaantuu aika hitsin paljon ennenkuin saan sen kirjoitettua jonnekin ylös (varsinkin tänne tähän blogiin, joka on julkinen blogi). Vaikka tottakai okei, olkoon sitten julkinen taikka jossain blogiarkistojen pölyisissä kätköissä lojuva teksti, niin sen tekstin on oltava silti sitä ajatusvirtaa, jota päästäni pulppuaa. Halusinhan alunperinkin pitää blogia sellaisena kanavana, jonka kautta on helppo kertoa ajatuksia ja päivän tapahtumia sinne koti-Suomeen. Kirjoittaminen on mulle keino myös järjestellä päässäni kaikkia niitä ajatuksia ja tuntemuksia, joita tämä Englannissa asuminen ja sen oman turvallisen Suomielämän jättäminen sai aikaan.

  Tänään täällä oli taas yksi harmaa, mutta kuitenkin suht lämmin, päivä.
Säätila on aina vaikuttanut siihen, millainen mielentila mulla kulloinkin on. Tänään kun kävelin tuolla kadulla, tuli sellainen tunne, että olis kiva jos tässä ympärillä olisi ne Suomen lumihanget ja kunnon talvi juuri nyt. Samassa sekunnissa sitä tajuaa kuitenkin, että siellä ne lumet mua odottelee kyllä, miksi mä nyt mietin sellaisia? Välillä sitä vaan tuntee olevansa ihan hukassa täällä, tuntuu kun vaeltelis ympäriinsä vailla suuntaa. Onneksi ne tuntemukset ei yleensä kauaa kestä.
  Se vaan taitaa olla niin, että ihminen ei ikinä ole oikeen täysin onnellinen siellä missä on. Oli kyse sitten elinympäristöstä, säätilasta, työpaikasta, perhetilanteista, vuodenajasta, mistä tahansa - ihminen kaipaa aina asioita, joita sillä ei ole. Mitä järkeä siinäkin sitten on? Se on aina "what if.." ja "sitten olisin..", eikä "nyt se on näin ja näin on hyvä". Mikään ei koskaan ole "hyvä", vaan "ihan hyvä". Ihmisen ajatusvirta on hiton ristiriitaista. Pläääääääääääh.

   Anyways, what if.......nyt se on näin ja näin on hyvä! Eihän se voi olla niin vaikeeta, eihä? Mä ainakin lopetan nyt sen ainaisen jahkaamisen, jota oon harrastanut ihan liikaa elämäni aikana. Kun mä kerran tänne asti pääsin vihdoinkin lähtemään -meinaan, että kokosin itseni ja vaan lähdin sen enempää enää murehtimatta mitä tapahtuisi- niin miksen käyttäisi jokaikistä minuuttia täällä toteuttaen unelmaani ja vain eläen.
   Olen onnekas kun mun ei tarvitse tällä hetkellä miettiä mitään mihinkään opiskeluihin tai työpaikkoihin tai muuhun sellaiseen "tärkeään" (:D) liittyvää - mä voin vaan elää ja nauttia siitä. Niin kuin hostfamilyni äippäkin totesi: "Ota kaikki irti nyt tästä, pian huomaat olevas jo muualla".

   Joten, kuka tahansa sitten tätä blogia lukeekaan, voin ilokseni todeta, että who cares!
Tässä tämä blogi nyt kuitenkin on, ja pääosin teksti on kuitenkin suunnattu niille ihanille siellä Suomen Länsirannikon tuntumassa (ja erityisesti sinulle Liina!) Se on oltava "so what?" eikä "what if.." jos meinaa tällaista julkista blogia pitää.
   Mitä sitten jos joku ventovieras lukaisee tekstejäni? Luultavasti sellainen ventovieras klikkaa sivun ohin, joten so what?