Herätys on joskus varttia yli 7 huomenna.
Mua ei väsytä, ei sitten millään.
Oon hiton levoton ja rauhaton, mutta koska muu talo on jo aikaa sitten hiljentynyt ei auta muuta kuin joko kiertää omassa huoneessa ympyrää tai vaan odotella, josko jossain välissä pääsis unten maille.
Luurit korvissa musiikki huutaa mun korviin ja ikkuna on auki.
Viileä tuuli lentää sisään.
Masentaa, että säätiedotukset lupailee näiden helteisten päivien loppuvan...hetkeksi !
Englanti on kaunis kesällä.
Mä oon onnellisempi kesällä.
Kaikki on hitosti kivempaa kesällä!
Kun kukat kukkii ja ilmassa tuoksuu kesä, linnut laulaa ja aurinko nousee jo 4 jälkeen aamuyöllä tuntuu, että maailma vois sittenkin olla ihan siedettävä paikka elää.
Mä oon ihan innoissani nyt ainaki parista asiasta; pääsen kohta moikkaa kavereita ja nyt vihdoinki on myös varmaa, että mun ja Elisan Pariisin reissu onnistuu !
En malttais odottaa.
Ensinnäkin, on kiva käydä kotona piipahtamassa; vaikka tätä Lontoilua nyt on, sanottakoon vittu vielä kerran, jäljellä nyt enää ne 2kk, niin kotona käynti tekee hyvää niin mielelle ku sielulle.
Saa halata äitiä! Ja koiraa! Hengailla kotona, saunoa, ajaa autoa, nähdä parhaita tyyppejä taas, katsoa roskaa telkkarista, kävellä koiran kanssa jajaja....ja katos perkele, ehkä saa käydä myös tekemässä jonku typerän pääsykokeen -muuten ihan mahti Suomiloma tiedossa kyllä !
Toisaalta sitte on kiva tulla takas tänne ku tietää, että loppuaika ja kesä tulee olemaan ihan mahti !
Pariisi kutsuu meitä heinäkuun 6.-8. päivä, jaUUUUUUU!
Meidän "things to do before leaving" -listallaki ois vielä muutamia kohtia ruksittavana (kuten kreisibailaaminen aamuun saakka clubilla, pussikaljottelut puistossa, vielä yks reissu johki päin Englantia jne).
Mulla on nyt just kyllä hiton hyvä fiilis tästä kaikesta;
oon vihdoin saanu pääni järjestykseen sen suhteen, että en alkais panikoimaan käsistä valuvaa aikaa vaan voisin täysillä nauttia kaikesta tästä vielä sen aikaa kun sitä kestää (ja miettiä niitä suomijuttuja sitten ku oon siellä Suomessa..)
Kaikki hyvähän loppuu aikanaan - aika kuluu hitosti nopeemmin kun on vitun hauskaa !
Oon myös todennut, miten paljon tää paikka on mua muuttanut, ja että täältä lähtiessä lähden mukanani niin paljon, että edes sanat ei riitä sitä kaikkea kuvailemaan tai selittämään.
Mä olen hiton ylpeä itsestäni, sen mä sanon.
Mä koen kasvaneeni ihmisenä, itsenäistyneeni hitosti, irtautuneeni vanhoista pinttyneistä ja osittain myös hiton ärsyttävistä tavoistani (tähän luetaan myös ajattelutavat/maailmankuva) ja oon todellakin oppinut arvostamaan itseäni ja myös omia mielipiteitäni
- tajusin asian itseasiassa ku sattumalta luin yhden mun helmikuisen blogitekstin (Kuuntele sun sydämesi ääntä..). Lukiessani tota tekstiä oli ku ois vieraan ihmisen ajatuksia lukenut - oon siis täällä ollessani kasvattanut luonteenlujuutta, hankkinut omia vahvoja mielipiteitäni asioista/ ruvennut ajatelemaan asioita enemmän.
Oon huomannut myös, miten se on ihmisestä itsestä kiinni, mitä se omasta elämästään saa aikaan.
Se mitä kukin omallaan tekee on sitten jokaisen oma asia. Mutta loppujen lopuks se on ihmisen oma asia myös olla tyytyväinen siihen omaan elämäänsä, jota on päättänyt elää, u know.
Nyt mä tiedän, miks pitää haastaa itteään ja yrittää kehittyä koko ajan ihmisenä;
ei sitä muuten pääse ikinä eteen päin oikeen minnekkään - ja miten kukaan vois ikinä saavuttaa unelmiaan jos ei niitä tosissaan rupeis koskaan tavoittelemaan vaan luovuttais heti kun tielle tulee esteitä?
Nyt mä tiedän, miks mun pitää elää päivä kerrallaan ja kuunnella sitä sydämeni ääntä erittäin tarkkaan, vaikka joskus ääni on niin hiljainen, että sitä tuskin kuuleekaan..tai kuulee väärin.
Mutta - mitä muuta tää elämä sitten ois jos se ei ois tässä ja nyt, ja siitä puuttuis rakkaus itse elämään? Mun vastaus kuuluis ainakin niin, että sitten se elämä on yhtä tyhjän kanssa...
- ehkä sä jopa elät jonkun toisen elämää enemmän kuin omaasi.
Nyt mä kyllä sammutan tän koneen ja pistän luurit pois korvilta.
Ajatukset ei vieläkään jätä mua rauhaan ja tätä tekstiä tulis kyllä monta kymmentä sivua jos mä vaan jatkaisin tätä kirjottamista.
Ei, nyt on pakko koittaa nukkua.
Ehkä ulkona laulaa jo linnut ja kuulen ne ikkunasta.
Ainaki on vielä pimeetä niin ehkä nukahdan...muutaman tunnin kuluttua onki taas valoisaa.
Eipä mulla muuta nyt tällä kertaa.........jooeiei, se oli tässä tää teksti,
hyvää yötä, ihminen!
CHEERS!
