Coulda, woulda, shoulda?

Or not?

Mistäs hitosta mää tiiän. 

En tiiä nyt oikeen mitään muuta blogitekstin alkuun sopivaa tekstin alustusta ku että melkosen sekavaa aikaa täällä elellään. Mitähän mä meinaan tällä? Noh, mähän meinaan,että tää fiilisten ja tunteitten ja sen semmoisten juttujen vuoristorata on ihan pehvasta just nyt 

- emmä haluu olla kyydissä enää !

Nyt jotenki piti tulla purkaa tällasta paskaa tänne blogin puolelle...tää lisääntynyt blogihiljaisuus kun on saanut aikaan sen, että enää tätä tekstiä ei oikeen tuu; nytkin tuntuu, et pitää väkisin puristaa. 

 Ei vaan heru!

 Noh, muttaku mää niin haluisin kirjottaa niinku vähän aikaa sitten pystyin: ihan mistä ja kaikesta vaan mitä mieleen tulee - ja se teksti vaan ilmesty tähän ruutuun jostaki....puff.

Plääh.

Eipä enää.

Eipä nyt.

Joo. Mutta, Englanti on edelleen Englanti; keväässä ollaan menty takapakkia ja se vähän harmittaa..olin suomiloman jälkeen varautunu jo shortsikeleihin ja auringonpaisteeseen, joka tulvii sisään verhojenki takaa....iltapäiväpiknikkeihin..pussikaljoitteluihin...lähinnä jälkimmäisiin enemmän

 Joo ei oo sellasta ulkonahengailukelii kovin paljoo näkyny..

Nyt ei tällä hetkellä oo kyllä kovin kylmä, mut on tää niin ankeeta ku on niin epävakaista. Tuntuu, et kaikkea kivaa tekemistä ja reissua yms. joutuu lykkäämään silleen "sitten kesäkuussa" tai "miten ois heinäkuu?" tai muuta paskaa kun nää viikonloput kestää tosiaan vain 2 päivää ja arkipäivät 5 (oliski toisin päin, hemmetti!)  - jotenki tässä sitä herää huomaamaan, miten todellisuuskin vittuilee mulle ku se jaksaa samalla muistuttaa mun aivoja, että oon enää kaksi kokonaista kuukautta (2,5 tai jotai vissii) täällä.....

mistä vitusta sitä aikaa saa lisää?!

 

Toisaalta sitten taas muhun on iskenyt joku hiton suomivillitys! 

No hitto, huomaan esim. odottavani jo jalat tutisten sitä hetkeä, kun saan syksyllä muuttaa omilleni Suomeen.

Hirvee inspis ettiä sitä ihka omaa kämppää ja miettiä sitä ihka ekaa massiivista Ikea -reissua, jolloin sieltä puljusta kannetaan kaikki kamat ulos (nojatuoli ja juustohöylä ja silityslauta, sekä kaikki siltä väliltä on raahattava Ikeasta, oi kyllä!)

Oon täällä ollessa ruvennu arvostamaan jotenki niin montaa asiaa Suomessa (oon vihdoin esim. tajunnut, mitä tarkoittaa käsite "isänmaallisuus") mitä en ennen ees ollut huomannut.

Jotenki tää ulkomailla asuminen on luonut mun päässä sellasia ihannekuvia Suomesta

 (mitkä ehkä kuitenki kusee ja pahasti, mut anyyway) ja siellä asumisesta ja suomalaisuudesta 

- no kaikesta siellä !

Mä en jaksa alkaa edes luettelemaan kaikkia niitä seikkoja, joiden takia Suomesta on muodostunut tähän mun päähän jotain kiiltokuvamaisia ihannekuvia.

Mun päässä on myös kaikenlaista ihannekuvaa siitä mun tulevasta opiskelija-/työelämästä jossain uudessa kaupungissa (TAMPERE) ja uudessa elämässä.

Mulla on päässäni kuva elämästäni siellä; siitä uudesta, jonka saan aloittaa ku palaan.

Mä oon myös miettinyt jo hieman sitä, millainen mahtaa olla se vika päivä tai vika viikonloppu täällä Briteissä...siis että millainen fiilis silloin on siitä, että kaikki tää loppuu. 

Lontoo saa jäädä.

Mutta vain joksikin aikaa, se on ihan selvä !

Mutta silti.

Mitä sitteku aikaa ei enää oo.

En tiedä sitten mikä on mikäkin tuntemus tai muu sillon, mutta mä ainaki toivoisin, että lähtisin silleen ihan suht hyvin mielin takas kotiin...

Se edellyttäis ainaki sitä, ettei tää jäljellä oleva aika lopu kesken.

Että mitään ei jää "hampaan koloon" jumiin silleen ärsyttävästi..

Että mun ja Elisan vääntämän Bucket Listin mahdollisimman moni (vittu JOKAIKINEN) 

kohta voidaan ruksia pois listalta !

Että mun ei tarvii koskaan miettiä, mitä olisin voinut/mun olis pitäny tehdä Lontoossa asuessani.

Että mä voin jälkikäteen ajatella, että mä tosiaan asuin täällä ja miten hienoa se aika oli.

Nyt mä luulen, että tää oli tässä.

 Blogiavautuminen siis.

Tää teksti saattaa antaa sellasen vaikutelman, että mun mielialat heittelee ja horjahtelee vittu joka ilmansuuntaan täällä..niin se joskus onki.

Mutta pääasiassa ihan hyvät mielet on täällä valloillaan, älkää huoliko.

Ei vaan sais _koskaan_ jämähtää miettimään; coulda, woulda, shoulda? vaan pitäis olla vaan.

Kiitosmo.

CHEERS!