Leffoja ja kalsarikännejä

   Niih,
lyhyesti sanottuna otsikossa tiivistyy edellisen viikon viikonlopun tapahtumat.
Oli sellanen rauhallinen viikonloppu, jota kyllä kaipailinkin siihen väliin...tammikuussa ku tais tulla viimeks pidettyä sellanen - kaikki se rimpuilu ja pubeissa ja baareissa pilkkuun saakka hilluminen ei vaan kiinnostanut tällä kertaa vaan oma sänky, peachpullo ja hyvä leffaseura kuulosti paljon kivemmalta...Krista oli siis täällä mun seurana ja vedettiin pienet kalsarikännit sitten täällä mun komerossa ja naurettiin, ku ruvettiin unten maille ja kuultiin kun jossain ihan tässä meidän lähistöllä ihan selvästi oli meneillään oikeen kunnon pippalot...

Kristan karkit :D

K: "Haluutsä mennä vai?"
M: "No vähän kyllä ois siistiä, mieti nyt jos mentäis kuokkii!"

   Ei me sitten menty.
Lämmin peitto ja pehmeä tyyny veti puoleensa kuokkimiskokemusta enemmän..ja voih, tuli nukuttua sikeesti: miten hienoa onkaan herätä sunnuntaina täysin virkeenä ja hyvinvoivana!
   Siitä sitten aika hyvissä ajoin suunnattiin Kristan kanssa eka kahvilasta hakemaan aamupalaa tubeen ja sitte kohti tota Lontoon merimieskirkkoa, jossa mm. järkätään sellasia aupair -tapaamisia. Tuli sekin tapaaminen sitte koettua...hyvät uutiset oli se, että siellä porukka pelaa esim. pesistä sunnuntaisin. Mulla on hirvee ikävä joukkuelajeja ja siks mä ihan tosissani harkitsen, että vois vaikka joku sunnuntai mennä vähän huitomaan sinne johki kentälle mailalla pitkästä aikaa !
   Siinä sunnuntaita.

   Lauantaina suunnattiin Stratfordiin siihen ostoskeskukseen Kristan ja Mariyan (joka tavattiin nyt ekaa kertaa) kanssa. Meillä oli hiton mukavaa, vaikka siellä Westfieldissä oliki niin helvetisti taas porukkaa liikkeellä, että vähän jo siinä rupes ahdistaa..kierreltiin siellä sitten kaikki tärkeimmät (Primark! New Look! Disney -kauppa!), syötiin pizzat ja ostettiin hubbabubbaa, josta sitte kilpaa puhallettiin palloja.

   Stratfordista hypättiin iltapäivällä tubeen ja mentiin vielä Oxford Streetillä mm. kahville ja brownielle - aaaaaah.
 
   Niin, ja mitä mä unohdin kertoa lauantain tapahtumista oli se, että välillä sitä vaan tuntee olonsa tosi epämukavaksi noissa Lontoon tubeissa ku jotain erikoista tapahtuu....tällä kertaa ku hypättiin siitä sitten Jubilee linen kyytiin niin ovella seisoi pukumies, joka puri nyrkkiään ja mumisi jotain hämärää siinä sitten. Kun ne tuben ovet oli menossa kiinni se sitten törkkäs kenkänsä siihen väliin ja huusi jotaki: siinä kohtaa itelle tuli tosi turvaton olo, vaikka periaatteessa kyseessä ei oliskaan ollut uhkaava tilanne vaan täysin muut syyt, kuten ihmisten erilaisuus ja mielenterveydelliset tai kehittymishäiriöihin liittyvät jutskat ja muut - te tiiätte kyllä.
   Kyseinen mies sitten rupes ravaamaan sitä tubevaunua edes takaisin tosi hätääntyneen oloisena..silloin päätettiin Kristan kanssa jäädä seuraavalla asemalla ja vaihtaa toiseen tubeen..tollasissa tilanteissa kannattaa kuunnella vaistojaan, sillä joskus jo ihan sekin ku tube on piukassa porukkaa ja tuntuu, että happi ei riitä on hyvä syy vaihtaa tubea....u know.

   Ei siinä vielä mitään, mutta sunnuntaina sattu eräs aika mielenkiintoinen jutska: oltiin Kristan kaa seikkailemassa busseilla sieltä kirkolta takas keskustaan ja ajauduttiin Westminsterin asemalle kuvailee...olin siinä ottamassa kuvaa kun yhtäkkiä kuului "PAM" ja mun takana olevasta rakennuksesta alkoi tupruta paksua savua. Krista, joka näki sen pamauksen kerto myös, että mun takana oli melkoset liekit näkyny myös...jooh, aika mielenkiintosta mitä siinäki tapahtu...lähettiin vaan menee ja äkkiä..siinä sitte ku oltiin astumassa tubeen mietin vaan, että uskallanko....
   Sellasta!
   Siinä lyhyesti se viikonloppu.

CHEEERS!