Känkkäränkkäily-viikko

...oli nimeltään tää viikko (wuhu, huomenna on pepeperjantai kuiteski jo!). 

Niin, ja heippahei, kesäkuu (jokos se meni?! hä). 

Tervetuloa heinäkuu - vika kuu! (jokos se jo tulee?! HÄ).

Otsikkoon vedoten: tää viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa - enimmäkseen niitä alamäkiä, tiettekö niitä, jolloin ihan vatsanpohjasta sillee ottaa ikävästi ku mennään niin lujaa hurjasti sillee alas päi iiik...get the point? Yritän tässä kaikkeni et oisin niinku fiksu selittämään asioita erittäin nerokkailla vertaus-vitun-kuvilla...oon nyt siis erittäin laiska selittämään asioita sillee oikeesti, kunnolla. Mä en selitä, mä vaan puhun.

Toisaalta, emmä tiiä ees miten sitte selittäis tätä viikkoa tai tätä yleistä vitun kökköä fiilistä, mikä on roikkunu tän viikon yllä ku musta painava pilvi valmiina räjähtämään kaatosateeseen.

You don't get the point quite yet, uh?

Anyway.

 

Tää viikko vaan puski päälle ja lujaa - duunien puolesta oli suht helppoo, mut kaikki muu tuntuki sitten olevan älyttömän hankalaa. Lähinnä se oli mun oma asenne, joka jaksoi pilata mun viikon...

Asennevamma saatiin kuitenki korjattua, sillä keskiviikkona mä päätin, etten jaksa enää murjottaa.

Tänään torstaina olikin sitte vaikee olla hymyilemättä ku huomas miten upee ilma ulkona oli jo aamusta...tänään meillä oli kesä, meillä oli helle - ja mä nautin joka sekunnista.

Nautin taas jopa hölkkälenkistä, jolle raahauduin (koska olin visusti pysytellyt sisätiloissa alkuviikon sitä jotain tuolla jossain sijaitsevaa todellisuutta paeten...) ja lopulta ku otin pari vikaa askelta tähän meidän portille niin kaks roska-auton heppua hymyili ja huudahteli jotaki, mitä en onneks kuullu ku mulla oli luurit syvällä korvissa (ja luureista tuli uutta Linkin parkkia, joka toimiiiiii !) niin mua nauratti taas.

Siinä sitte ku istuin tossa pihalla auringossa hedelmälautasen ja Harry Potterin kera oivalsin pari muutakin mieltä askarruttanutta asiaa, kuten esim. sen, että mä tosiaan oon täällä enää kuukauden - nyt ei todellakaan oo aika luovuttaa, heittää kaikkea sitä jäljellä olevaa arvokasta aikaa hukkaan ja alkaa pillittää jotain koti-ikäväänsä (tai stressata asioista, joille ei voi tehdä mitään..vielä ainakaan). Ei, ei todellakaan oo aika nössöillä.

Voisin vaan puolustuksekseni nyt todeta, että vikat kolme viikonloppua vaan on ollu niin rankkoja, että oon jo unelmoinut siitä, että mun ei oikeesti tarvii kohta enää viettää viikonloppujani Lontoossa. Puolustelen itseäni nyt vähän lisää ja totean, että koska tänne blogiin harvemmin eksyy sellasia täydellisiä kuvaelmia meidän viikonlopuista - vielä harvemmin meidän yöllisistä menoista - niin on paljon sellaista, mikä jää tätä blogia lukevalta täysin pimentoon... 

 Jotenki mun mielessä kaikuu sellanen rauhottava ajatus siitä kotiinpaluusta, rauhottumisesta ja siitä, että elämä tasottuis sit sen jälkeen ku se muuttuis taas ihan täysin - en vois tämän enempää odottaa sitä hetkeä, ku saa ne oman vuokrakämpän (tai sitten jonku soluhuoneen..hehee) avaimet käsiinsä (jännintä tässä on se, et se on vieläkin suuri mysteeri, minne kaupunkiin mä tästä sitte muutan...mutta just se siinä kiehtookin niin hitosti!) ja pääsee alottamaan kaiken alusta.

Mutta sillä välin....täällä ollaan!

Ja sitten vielä muihin aiheisiin.

Loppukevennystä?

Tänään katsoin melkeen kokonaisen fudispelin telkkarista.

Voi kyllä !

Saksa - Italia.

Hauskaa oli, et meidän katsomossa istu kaks suomalaista, yks australialainen ja yks puoliks portugalilainen ja puoliks australialainen ja me kaikki kannatettiin Saksaa.

Niin ja tää portugali-aussilainen on siis eräs mun host-familyn vanha kaveri, joka on vähän sellanen IMOM (=International Man Of Mysteries), että se saattaa yhtenä päivänä soittaa, et tulee illalla meille (punkkaamaan, koska se asuu Saksassa, jossa sen vaimo ja lapset on, mutta sillä itellä on kuitenki työ Skotlannissa...nii ja tää sama herra asusteli meillä tos huhtikuussa (?) pidemmänki ajan sillon ku se vasta etsi itellee duunia..).

Mut anyway, oli hauska kuunnella ku aikuiset miehet nauraa ku pikkulikat ja haukkuu italialaisten peliä....

Eilen sitte taas onnistuin olemaan uhkarohkea - ylitin itseni täysin toimiessani ripeästi ja viisaasti seuraavanlaisessa vaaratilanteessa......

    "Miina: HYIII VITTU 
ASUNKS MÄ JOSSAI SAVANNILLA 
TAPOIN MEIDÄN KYLPPÄRISTÄ VITTU GOLFPALLON KOKOSEN HÄMÄHÄKIN
HYIHYIHYI
näin sen ku pesin hampait...meinasin tukehtuu siihen harjaan ja sydän pommppas rintaa 
mut sit ku olin pessy hampaat ja se kusipää siinä vaan paikoillaa lymyili kaapiston vierellä ku mikäki idiootti, ketä ei tienny mihin on menossa 
niin rupesin innoissaan miettii, millä sen sais listittyä
mietin et shamppoopullosta ei saa kunnon otetta sillee, että siltä paksukaiselta lähtis aivot pihalle ekalla iskulla..
sitte hain cosmopolitanin ja menin hullunkiilto silmissä kylppäriin ja tujautin sitä läskiä kunnolla takaraivoon...silt putos vaa jalka..
mut sit löin toisen kerran ja sinne se tippu lattialle.. 
sitte ei enää tarvinnu ku lytätä se siihen ja WUHUU 
mä uskalsin listiä tappaja-hämähäkin ! (nii ja btw, tänää päivällä tapoin jo ampiaisen kylpyammeessa...)
vähän meikä rulettaa !!!! 
jiiiii
   Elisa: HYI VITTU 
HYIVITTU
JUST OLIN TULOS KERTOO ET NÄIN TOS PIHAL ÄSKE RÖÖKIL SELLASEN HYIVITTUUUUU
EI SAATANA EN PYSTY TAAS NUKKUU ;( miten helvetissä sä pystyit ?!?!?!!"

Niin, että kyllä tää arkikin on välillä ihan leppoisaa, toisinaan aika tapahtumarikasta....

yhh.

Mut.

All in all, kaikki on nyt ihan jees!

Känkkäränkkäilyt on kyllä nyt mun piikkiin tän viikon - ehkä ens viikolla on taas lasten vuoro...

Huomenna on kuitenki jo perjantai, ja mä suuntaan junalla Elisan luo St Albansiin pitkästä aikaa!

Päätettiin, että huomenna grillaillaan ja räpsitään paljon kuvia.

Sit mä pääsen pitkäst aikaa tramppikselki pomppii ku niil on trampoliiiiiiniiiiiiiiii !

Niin, ja tietty St Albansin pubit kutsuvat meitä huomenna...

Hubaa viikonloppuu !

Täs uutta linkkariii jos tykkäätte,

 

Cheers!

Kicking pigeons

Miten tää voi taas olla näin vaikeeta alottaa uus teksti..plöäh.

Miten tää tökkii nyt niin ku yrittää kertoa jotain kuulumisiaan tai koittaa pohtia jotain asioita tässä taas silleen ääneen - se on ykskaks vitun vaikeeta.

- Ketä mä oikeen huijaan, mä tiedän tasan tarkkaan miksi tää tökkii - 

Kesäkuu on vaan potkinu persuksille ihan urakalla.

   Tästä elämästä täällä on tullu tosi erilaista ihan yhtäkkiä. Sillee lyhyesti sanottuna arki vaan on alkanu matelee ja mä oon myös huomannut, miten jotkut asiat vaan on alkanu vituttaa ihan törkeesti (vaikka ennen ne samat asiat sai mut nauramaan...tai jotai u know, sellanen tietty uutuudenviehätys on lopullisesti kadonnu) 

   - Lontoo ei viehätä enää samalla tavalla ku se ennen teki...jos totta puhutaan, niin välillä huomaa jopa olevansa vähän kyllästynyt tähän kaikkeen. Tää on kuitenki niin erilaista elämää - välillä tuntuu, että kaikki tää tilapäisyys ja jo se, että tänne tullessa tiesi että tää "Lontoon elämä" päättyy ja aika äkkiä, aiheuttaa liikaa päänvaivaa ku sitä vaan haluis yrittää elää päivän kerrallaan. Tää elämä on jotenki välillä niin stressaavaa ku pitää mietiskellä, että mitä milloinki tekis ja mitä haluaa vielä tehdä ennenku se aika loppuu, mihin haluu kaikki rahansa kuluttaa ja mitä nyt siis haluu tästä kaikesta saada irti...välillä tuntuu ku mulla ois Suomessa toinen elämä, jota haluisin elää. Sellasta normaalia elämää. Toisaalta tää 6kk (ja 7kk sitte kokonaisuudessaan) tulee olemaan niin ainutlaatuista just sen takia, miten tilapäistä, suht huoletonta elämää täällä saa elää. En mä tiedä.

   Se uusi elämä siellä Suomessa on vaan jotenki alkanu viehättää ihan liikaa (en malttais odottaa!!), ja ku päivät vähenee (ja rahat tililtä hupenee..) niin sitä jotenki väsyy. Tää on ollu ihan huippua tää aika täällä - ja oon mä todellakin onnellinen, et tätä on vielä hetki jäljellä - mutta jotenki tähänki kai kyllästyy. Mä vaan oon alkanu kaipaamaan niin montaa sellasta asiaa, joita en täällä voi saada (ja ihmisiä!), että kai se "kyllästymisen tunne" nyt on sitä sitte ku koti-ikävä iskee liian suureksi (ekaa kertaa oikeestaan koko 6kk aikana, et oon mä ihan hyvin pärjänny sinänsä!) ja tuntuu, että kaikki muuttuis paremmaks heti ku pääsis kotii.

   - vaikka mun alitajunta yrittää kertoo, että haluan jo kotiin, niin mä luulen että en mä oikeesti oo vielä valmis lähtemään. Edessä ois nyt kuitenki vielä Pariisi (!!!!), sitte vika lontoilu Elisan kanssa ja vikat krebat ja shoppailut jne, ja sitten tänne tulee myös yks ihana ja sen sisko Suomesta viikonloppulomalle just sopivasti sillon ku on meikän vika viikonloppu - että ei tää aika kuitenkaan pitkäks ehi tässä käymään....paitsi arkisin =D.

   Mutta jooh, viime aikoina tää nyt vaan on ehkä ollu sellasta mielialavaihteluista johtuvaa väsymistä tähän Lontoon elämään. Ja yksi mielialavaihteluiden syistä on se, että oon ollu vähän kipeenä ja sen takia väsynyt, toinen syy on henkinen darra, jota oon vasta viime aikoina ruvennu sairastamaan...

   (And just so u know)...Henkinen darra=darrainen olotila, josta et välttämättä pääse eroon ees parin päivän kuluttua niistä niille altistavista alkoholillisista illanvietoista.....

Se normaali darra nyt on suht helppo karistaa (siihen on särkylääkettä ja siihen toimii uni, sipsut, limu....toisinaan heavy annos mäkkäriä) mutta henkiseen darraan ei vittu auta mikäääään - siinä kärsit sitte sitä hirveetä morkkista, unettomuutta, sydämentykytyksiä, ahdistavaa oloa (johon ei toimi edes pillittäminen tai asioista keskusteleminen ja  terapiointi - trust me, been there done that)... Henkinen darra on nyt tällä hetkellä jotain niin hirveetä, että kärsin siitä vielä tänään tiistainakin (ja perjantaina siis juhlittiin sitte oikeen urakalla sitä juhannusta...).

   Musta tuntuu, että ennen ku alan purkamaan enempää noista henkisistä darroistani niin mun pitää kertoa, miks kesäkuu on nyt sitte ollu niin bitch. Ensinnäkin, säätilat on ollu jotain tosi epävakaista, vittumaista ja outoa (saman päivän aikana saattaa paistaa aurinko ja sataa kaatamalla tai vaikka ukkostella, ja lämpötilatki hyppii joka suuntaan). Toisekseenki, ku kävin Suomessa mä en tällä kertaa kokenu sellasta ihmeen "kriisiä" siitä, että tosiaan kävin kotona (ja sain viettää siellä niin vähän aikaa ymsyms), vaan tällä kertaa olin tosi sinut sen lähtemisen kanssa ku sen aika taas tuli 

- mutta nyt jo parin viikon kuluttua siitä mun pää on taas ihan jumissa koko jutun suhteen. Mä näen koko ajan unia siitä, että herään omasta huoneestani, ja jotenki tää aupaireilukin tökkii välillä ihan urakalla.  Oon myös alkanu jo vähän stressaamaan tota syksyä (mm. raha-asioita)....

   Musta tuntuu, että tästä tais tulla nyt sellanen kunnon vuodatusteksti (ehkä hieeeeman sekava sellainen...sorivaan, mutta nää ajatuksetkin tuppaa olemaan vähän sekasin, niin koitappa siinä sitte saada niistä jotain järkevää tekstinpätkää aikaseks...). Mutta anyway, kaikki on ihan hyvin täällä kyllä.  Ehkä mä kerron vähän lisää tosta juhannus-viikonlopusta niin ehkä joku sitte tajuu, mistä ihminen voi saada itelleen kolme päivää kestävän henkisen darran....

   Tässä viikonlopun tapahtumat tiiviistettynä idioottimaisesti....(koska mua laiskottaa tää kirjottaminen nyt jo niin, etten jaksa muodostaa kunnon lauseita enää...):

Perjantai-grilli, chilli ulkona kera musiikki, Elisa ja viini ja olut. Känni. Matka tubeen vakkari-kiskan kautta, lisää juomaa. Tube-örvellys: kameran filmi taltioi parhaat hetket kun itsellä filmi jo vähän pätki, CAMDEN, perus-pubeilu World`s Endissä, siideriä, tequilaa. Pilkku, Underworld (se vaihtoehtomusiikin kavereille tarkotettu baari, jossa ennenki ollaan hilluttu) ja vähän lisää tequilaa. Filmi menee poikki, tavaroiden hukkaaminen (lompakko, puhelin, kaikki kortit), Elisan hukkaaminen. Se siitä. Aamukuudelta espanjalaiset kundit asemalla ja nolo holahola-möngerrys, tubeasema aukee ja tajuan hukanneeni tavarani. Kundit lainaa mulle rahaa, jotta saan lipun kotiin. iGracias so mucho! Finally at home 7-8 aikaan, ja kun pääsen yläkertaan löydän Elisan onnellisena kuorsaamasta sängystäni ja huokaisen helpotuksesta, untenmaille.
  Get the point already? 

Lauantai: pahin henkinen darra ikinä, "elämä on kuin elokuvaa (hangover3)",särkylääkettä, sähköpostien lähettelyä pubeihin ja baareihin (reply: NE LÖYS NE!), unta,unta,kotiruokaa,limuu, ahdistuksen lieventyminen,"sä et oo ainoo, ketä on hukannu tavaransa"-tsemppi, parempi mieli, ryhdistäytyminen, pullo peachia ja hilpeämpi olo, illalla Spungen keikka ja ahdistus kaikkoaa.

 

 
    Lauantaina siis mentiin illalla Spungen keikalle (ska punk -bändi, Elisan tuttavuus, täysin uus tuttavuus mulle) ja siellä oli pirun hauskaa! Se paikka oli sellanen vähän erilainen pubi, ja tunnelma ja fiilis oli siellä jotain ihan mahtia. Spungen soittaessa Elisa pysy visusti eturivissä, mut mä lymyilin siinä sen takana....oli hankala pitää omaa paikkaansa ja pysyä paikoillaan, koska....no...

   Wikipediaa viisaasti lainaten asian voisi selittää jotenki seuraavanlaisesti (tosin kyseessä oli pienemmän kaavan keikka siellä baarissa sisätiloissa, ei siis mikään suuri konsertti yms iiihan niinku satojen ihmisten yleisö......niin ja oikeestaan kyseessä ei ollu ees mikään hevi-konsertti, eli seuraavat lainaukset ei sinällään liity punk-keikkoihin oikeen mitenkään...;


"Moshaus (engl. mosh < engl. mash = 'murskata', 'musertaa') on aggressiivinen tanssityyli, jota harrastetaan yleensä punk- ja metallimusiikkikonserteissa. "Moshaajat" hyppivät ympäriinsä, tönivät toisiaan ja heiluttavat hiuksiaan musiikin tahtiin. Englannin kielessä moshauksesta (moshing) käytetään myös termiä hardcore dancing.
 Mosh pit: Metalliyhtyeiden konserteissa lavan eteen ryhmittyneen yleisön keskelle syntyy usein mosh pitejä (kirjoitetaan myös mosh-pit tai moshpit ja kutsutaan puhekielessä lyhyesti piteiksi). Kyseessä on yleensä pyöreähkön muotoinen tila, jossa moshaajat törmäilevät ja hyppivät toisiaan päin, sekä välillä pitävät taukoa pitin reunoilla ja antavat toisille vauhtia tönimällä heitä poispäin pitin reunoilta." 
   Lauantaina pitti oli sellainen ku kuvitella saattaa kun joukko humalaisia punk-musiikin ystäviä tungetaan samaan huoneeseen kuuntelemaan Spungea...

- mut anyway, tönittiin siellä kylläjuu, ja mäki tönäsin - Elisan polvetki otti melkosta damagee siinä ku Elisaa tuupittiin koko aika siihen lavan reunaan - mut oli hitsin hauskaa se meininki !
Päästiin vikan piisin (tai tokavikan) aikana ihan lavallekki (mä ryntäsin mikkiin huutamaan: KICKING PIGEEONS....). All in all oli siistiä nähä ees yks keikka täällä (ja tutustuu uuteen bändiin).

Kuunnelkaapa tuo !
Nyt mä lopetan, koska en tiiä enää mitä sanoa, vaikka vois selventää asioita vielä paaaljo. En mä rupee enää, koska tiiän et tää koti-ikävä menee pian ohi (viimeistään perjantaina..) ja sitte saatte jatkossa lukea iloisempia ja kivempiaiheisia postauksia. Moikkamoooi.
Cheeeers !

liiskat ja liskodiskot

...oli nimeltään tää viime viikonloppu.

   Olipa kerran perjantai, jolloin aurinko paistoi melkein koko päivän (toisin kuin sen viikon jokaikisenä muuna päivänä..) eikä saatu (tuskin) pisaraakaan vettä. Miinan kotona lapsetkin olivat erittäin hyvällä tuulella - olipa kerran sellainen päivä, jolloin vältyttiin känkkäränkiltä ja karkkipäivän peruutusuhkauksilta. Elisa ja Miina olivat koko sen viikon pähkäilleet, mitä tekisivät sitten kun se viikonloppu olisi vihdoin täällä - arki oli kulunut jotenkin hitaasti, mutta toisaalta niin nopeasti, että perjantaina Miina ja Elisa eivät vieläkään oikein osanneet päättää, mitä viikonloppuna tekisivät.

All they knew was that they would have to go to Camden:
   "for the last time" - meiningillä kato joo.

   Suuntaan jos toiseen skypechatissa oli heitelty sitten koko viikon sellaisia ehdotuksia, kuten pussikaljoittelu - jos kesäsää iskee lauantaina kuin kirkkaalta taivaalta -...jotain sivistävää kuten taidemuseota ymsyms jos sataa niin, että taivas kaatuu päälle...vikaa Camden Market - reissua (jolta Elisan pitäis vielä metsästää ne pari vikaa juttua..) ja pubeilua Camdenissa  "vikaa kertaa" (lue: liiskat Camdenissa, joka on siis ihan yksi parhaimpii paikkoja täällä Lontoossa vietellä iltaa!)

   Perjantaina oli tarkoitus ottaa rennosti, levätä, rauhoittua, hengailla...lauantaina sitten Lontooseen virkeenä ja levänneenä koko päiväksi tekemään jotakin yllä mainituista (tai kaikki)...mutta...

   Kello läheni iltaa, ja siinä kello puoli viiden aikoihin perjantaina Miina sai tekstiviestiä, ja kyseinen tekstiviestiketju meni suunnilleen jotenki näin;

Elisa: "mitävituaa tahon bissee, ULOS!!! monelt vittu pääset tänää JOU"
Miina: "ei hitto elisa :D:D JOUMÄÄN tämän hetkisten tietojen mukaan vapaudun kello kuusi. vähän kyl kutkuttelis ajatus perjantaista tuopin ääressä, eikä taas leffan.. !!"
Elisa: "vitu mitä leffoi JOU ku vittu voi vetää bissee vittu JOU... pitäskö kiskoo kaks päivää??"
Miina: "jäbä iha vitu liekeis siel! no pitäis totta helvetis vetää. En vastusta. Hehe"
 (ja seuraavaksi Elisa hyppäsi junaan ja saapui Lontooseen...)

CHEERS! (Elisa)

   Istuttiin tossa meidän pihalla sitte säätä uhmaamassa
         - koska oli ihan sellanen fiilis, että halus istua pihalla popittamassa musaa ja kilistelemässä, vaikka vähän oiski välillä tullu jotain pisaraa taivaalta...

(Elisa)

     

 - voitte varmaan arvaa loput...eksyttiin Camdeniin sitte jo perjantaina, ja voi että oli kyllä mahti ilta...vaikka eksyttiinki pubeilun jälkeen mutkien kautta sellaseen baariin, jossa meno oli...

lame ja porukan keski-ikä se 18...jotain Jonnejahan siellä oli, mutta meillä oli kyllä hitsin hauskaa silti....

   Sen enempää illan kommelluksista en todellakaan paljasta tänne blogin puolelle, mutta noh...oltiin me kotona jo yhdeltä....seuraavana päivänä, hehhehh.
Eksyttiin sieltä baarista vielä jatkoille juomaan koskenkorvaa....joo.

Se lauantai kuluikin siinä sitte nukkuessa ja olotiloja valittaessa - mutta me selvittiin siitä.

Päätettiin siirtää sitä lontoilua sunnuntaille..ja katottiin lauantai-iltana leffaa ja syötiin liikaa sipsejä..

"Mää oon ihan okei !" (Elisa)

Mut sunnuntaina raahauduttiinki jo tosi ajoissa Lontooseen, koska olot olivat huomattavasti paremmat !

Kierrettiin sitte se Camden Lock Market päästä päähän ja ympäri ämpäri - ja Elisa löysi..kaiken(ko?)
Säätiloissakaan ei ollu valittamista.
Camden marketti oli tapansa mukaan tupa täynnä porukkaa, mut kyllä siellä nyt kierteli.

Me syötiin myös hyvää pizzaa söpössä italialaisessa.
Kattokaapa noita silmiä....hehee mut entäpä toi pizza !

   Sunnuntaina toteutettiin myös se sellanen dösillä- seikkailu-päivä (or whatever se onkaan). Hypättiin siinä jossain Camdenissa vaan johki bussiin, sitte taas pois jossain kohtaa ja taas uuteen....tätä jatkettii varmasti ainaki 2h. Oli siinä mukava vaan istuskella siellä yläkerrassa ja tuijotella ulos ikkunoista.

"Hypätäänks pian pois ja vaihdetaa?"
"Ei vielä, ei viel jaksa.." - ja sillee.

   Mut nähtiin me siinä uusii maisemii ja uusii puolia Lontoosta (eksyttiin käymään eteläisemmällä puolellaki ja niin edelleen). Siinä samassa iski taas aika haikeet tunnelmat...

- mitä sitte ku ei enää voi matkustaa punasilla busseilla? 
- mitä sitte ku tää seikkailu päättyy..mitä sitte tapahtuu?
- täällä on vielä niin viiiiiiitsin paljon, liikaa, äää, kaikkea mitä haluis nähdä ja kokea...mut aikaa ei ole enää, ja kohta se vaan loppuu.
- ja sillee niin edelleen ja edelleen joo.

ostoskassit ja näkymä bussin etupenkeiltä, jiii.

"we're all over London" - ettekä oo, mitä kusetat...- senkin turistit hyi yäk.

 p.s. meitsi osti koko viikonlopun aikana vaan noi erittäin mukavat haaremit Camden marketilta (niin ja joo loput rahat kuluiki sitte syömisiin ja juomisiin..tietty).

Et ehkä tää primark -horatsu (en mä täs nyt kyl siis yritä mitään piilovittuilla muille saman arvonimen ansaitseville..hehee) on alkanu ottaa opikseen ja tajunnu, että kaikkee kivaa ja ihanaa ja sellasta erikoista juttua (etenkin sellasta "ää tää on pakko ostaa, koska tällasta en löydä muualta ää") ei tartte aina ostaa...jee i'm not a shoppaholic, wuhu !

Et ei mul kai sit mittä muut ollukka enä.

Tämse tiivistykse mää sai aikkaseks ny sit meijä viikolopust

- ol boja kivaa !

Palaillaank sit jossaki välis taas ko mää saa taas aikaseks kirjotta jottai.

Tänää o keskviikko ja o ollu oikke hiano ilma !

Jossei enne viikoloppuu kuul mittä ni mää toivota ny jo oikke railakast ja hiano ja sellast juhannust teil jo ny sit !
Älkkä antako sit satee häirit jos semne keli kehta tul juhannukseks.

Ehkä meki tääl vähä rillata ja juoda olut tos pihal jos sää salli semse meil.

Mut saa nähr mite käy.

Voikka hyvi !

Cheers !

BRIGHTON

- tulis niinku asiaa siitä nyt tai muuten todellaki unohdan...

Eli.

Lähettiin siinä toukokuun tokavikana (niin se tais olla) viikonloppuna lauantaina siinä aamusella junalla kohti Brightonia, joka on sitten sellainen mesta, joka sijaitsee tuolla meren äärellä 

- ja on ihan omaa luokkaansa (ku Lontooseen vertaa niinku).

  Elisa oli googletellu siinä sitte vähän menomestoja ja löytäny pubin, jossa pystyttäis seuraamaan sitte sitä jääkiekkoa - just niinku sillä viikolla tuli siis ne häävimmät pelit, ja ku mäkin niin innostuin koko lajista ykskaks ni eihän sitä voinu missata sitä Venäjä-Suomi -matsia...

 Tiemme veikin suoraan Brightonin juna-asemalta sitte Norreen - "pohjoismaalaiseen" pubiin.

Kello oli jotain 12:45 tai jotakin sillon - ei siis yhtäkään jos oikein muistan...

"Siis mitä, teiltä saa lonkeroo vai?!"

- ja loput arvaatteki.

Ei ihan toiminu se " No otetaa täs nyt yhdet per erä ja sit mennää hei kuvailee ja kiertelee kaupunkii"

..........

Ei toiminu ei

(ku peli meni miten meni ja

tajuttiin (Elisa) sitte jossain vaiheessa,

että Norresta saa myös fisua..)

Mutta meni se iltapäivä niinkin.

Pelin jälkeen istuttiin Norren ulkopuolella

terassilla.

Tavattiin Norren suomalaisia englantilaistuneita työntekijöitä, joiden kanssa juttu luisti ja päädyttiinki sitten "pussilonkeroille" ihan siihen Northern Lightsin lähettyvillä sijaitsevalle the piitsille !

(Elisa)

   Se lauantaipäivä koostui siis suurimmaks osaksi lähinnä lonkerosta, jääkiekosta, uusista tuttavuuksista, päiväkänneistä, kakkaavista lokeista, auringonpaisteesta, kivistä (joita oli myös raahattava piitsiltä mukaan...), fisusta, elämäntarinoiden kertomisesta, ripsipiirakan laulamisesta (kera muiden suomipopin tai -räpin parhaiden !) sekä Slovakian kansallislaulun opettelemisesta (kun ne kerran sit voitti ja nekin oli sit kattoos peliä siellä pubis nih...) ja kaikesta muustaki.

isänmaallisuutta ! (Elisa)

   Päädyttiin Elisan kaverin Lauran luokse (jonne meidän pitiki mennä punkkaamaan yöksi) jo kello 11 illalla...sitä ennen taidettiin käydä mäkkärissä ku vähän oli syömispuoli päässy unohtumaan sinä päivänä...anyways, oli kyllä hassu päivä ja vieläki naurattaa ku muistelee, miten tanssin voitontanssia Slovakialaisten kaa niiden maan lippu ylläni (:D) ja pistettiin ne tarjoomaan meille fisuja...

   Sunnuntaina olo oli suhteellisen pirteä jo ajoissa, koska oltiin tosiaan menty nukkumaan siinä 11 jälkeen. Lähdettiin sitte syömään sunday roastia (yks elämäni parhaimmista ravintolassa syömistäni ruuista..niin ja tää annos oli siis vähän erilainen kuin se perinteinen sunday roast, jossa pääosassa on herneet, kuiva kinkku ja ruskea kastike). Tää roast oli täytettyä lammasta (oisko ollu?) ja siinä oli hitosti eri vihanneksia ja vaiks mitä sienilajikkeita (ahh) jajaja....  - nyt tuli nälkä.

kokis pelastaa ! (Elisa)

   Mahat tuli täyteen ja olot paranivat - ähky.
Sitte matka jatku kohti Brightonin katuja ja kauppoja.
   Harmittaa, etten nappaillu enempää kuvia...otin nyt ees muutaman ku oli pää niin jumissa et ei sit oikeen siinä pykeny. Höhlä.

 

 

Iltapäivällä mentiin vielä sinne rannalle.

Istuttiin vaan, aurinko paisto. Kesä oli tulossa.

Ostettiin jäätelöö.

Joskus kuuden maissa taidettiin lähtee kävelemään juna-asemalle.

Sellainen oli Brighton

- jos sinne uusiks meen, niin voishan sitä enemmän sitte kierrellä ja kuvailla kuin pubeilla...

mutta hauskaa oli kyllä seki, niin mikäs siinä sitte !

Cheers!

.....ja maailma on suuren suuri

   Torstai - paljon kivempi ku keskiviikko (se on sillee ärsyttävästi keskellä viikkoa, mutta torstai on vain päivän päässä pe-pe-pe-perjantaista, wuhU!)

   Tänään mä koin läpimurron: mä vedin itseäni niskasta kiinni ja päätin lopettaa turhan inisemisen!
Mä pistin lenkkarit jalkaan ja lähin tohon ihan meidän kadun päässä olevalle jäätävän kokoiselle futiskentälle juoksee ympyrää - ei satanu, aurinko paisto mut ei ollu kuuma, joten oli täydellinen lenkkikeli. Mä heitin luurit korviin ja luureista soi uutta musaa - koitan taas opetella kuuntelemaan enemmän sitä oikeeta musaa (sorivaan te, jotka niistä listahiteistä pidätte..hehee..) ja mikäs sen parempaa ku hikoilla uusien biisien kaa.
   Futiskentällä ei ollu ketään - ku olin juossu sen muutamia kertoja ympäri saapu joku söpö koiranulkoiluttaja siihen sitte...hymyili ohi kävellessään...sillä oli söpö koira!
   Kun mä tulin taas kotiin iski ihan hiton hyvä fiilis, vielä parempi ku olin venytelly ja saanu kylmää vettä...Jotenki vaan tajus taas, miten näissä arkipäivissäki on jotain kivaa (varsinki kun saa olla yksin kotona - hiljaisuus on jotain sellaista, mitä ei osaa arvostaa ennen kuin sitä yhtäkkii ei enää oo..!)
Tänään ku pojilla on koulun jälkee heti futistreenit (haen ne vasta 16:45!) ja meidän tytöllä dramakerho (loppuu vasta 17:30!) niin muksujenki kaa luulis tulevan vähän helpompi päivä (:D).
Aamulla tosin 9-vuotiaan mielestä kaikki oli päin persettä ja voi että mitä meininkiä....mut ehkä se on muuttanu mieltään ku haen sen illemmalla sieltä kerhosta! Ja pojat on luultavasti niin poikki futiksen jäljiltä, että ne vaan syö ja menee kylpyyn ja se oli siinä se - bedtime! Torstait on kivoja!

   Tänään mä myös pohdiskelin, mitä Lontoo aiheisia postauksia mä haluaisin tehdä vielä tähän blogiin (ku viimeaikoina tää on menny vähän paskanpuhumiseks/lörpöttelyks/kanavaksi purkaa mun jotain tunteita ymsyms kakkaa). Oonki tässä miettinyt, et haluisin tehdä teille jonkinnäköisen "päivä Lontoossa" -jutun jos vaan ryhdistäytyisin ton kuvaamisen kaa ja saisin napsittua kuvia maailman turhimmistakin jutuista, mutta just niistä jutuista ja pienistäki asioista, joita näkee ku esimerkiks tästä meidän Harrowsta hyppää metroon ja matkaa kohti Lontoon keskustaa yms...tai jotai.
Sitte mulla oli mielessä alkaa vääntää jo pikkuhiljaa jotain sellasta kevyttä tiivistelmää siitä, mikä Lontoossa asumisessa on parasta/paskinta. Niin ja sitte voisin esitellä myös mun Primark-riippuvuuteni aikaiset kaikki lukuisat lipsahdukset...sellanen turhamainen ja paska "parhaat ostokset evörr Lontoossa" - postaus, tai jotain muuta yhtä hienoo. Joo. Kelailin myös, että ajattelisin vähän vielä lisää jos saisin aikaan vaikkapa jonkinlaisen Bucket List kakkosen (silleen niinku ajatuksena olis, että sen inspis olis Lontoo ja täällä vietetty aika ymsyms joo u know). Että niin. Noiden lisäksi luvassa on luultavasti lisää paskaa ja turhanpäiväisyyksiä (tai sitten tarinoita mun ja Elisan ryyppyreissuista Lontoossa..). Mutta pääasia nyt on, että jaksaisin vielä kirjotella ja skarppaisin nyt vittu kuvaamisenki kanssa, jotta sais tännekkin laitettua hiukka enemmän kuvaa (eikä sitte jäis jälkikäteen harmittamaan ku kuvaili liian vähän täällä ollessaan..).

   Tähän loppuun vielä voisin sanoa, että tänään on fiilis parempi myös sen takia, että nyt on varmaa se, etten missaakkaan kaikkia Suomen kesän parhaita menojuttuja! Me nimittäin ostettiin liput Blockfestiin (1 päivä) Elisan kaa! Jee! Saa nähä miten sielläki festeillä käy ku rämäpäät lähtee tällä kertaa Suomessa kahdestaan rymyämään..hahha, ei nyy...eikohä.
   Mä myös toivon, että Suomen kesä ois vielä elossa silloin ku tuun, sillä mulla on juuri nyt NÄÄÄÄÄÄIN hiton kova ikävä mökkeilyä! Meidän möksä on ihan paras paikka, ja mä vähän kelailinki, että taidan sitte siinä Suomeen tultuani viettää muutamia päiviä siellä Pyhärannan puskissa piilossa jos kotiinpaluu ja kaikki se alkaa heti ahdistaa!
   On mulla ikävä muitaki juttuja Suomen kesässä (ja ihan teitä ihmisiäkin, te tiiätte sen kyllä! pus!) ja jotenki nyt justiii on samalla tosi haikee fiilis ykskaks, mut samalla tosi onnellinen: ollaan suunniteltu Elisan kaa jo melkeen kaikki vikat viikonloput etukäteen (:D), jotta sit varmasti ehditään kaikkea vielä mitä halutaan vielä. Niin se aika vaan menee sitte...mutta joo, en mä nyt alota (:D). Ku Elisa on lähteny mulla on vielä n 2 viikkoa jäljellä - ja toivonki hartaasti, että eräs suomimuru saa nyt varattua sen reissun ja todella saapuu heinäkuussa siskonsa kaa ilahduttamaan sitä mun vikaa viikonloppua Lontoossa !!

   Ei mulla muuta tänään.
Kuunnelkaa biisi.

   
   Cheeers!

Kuinka aika riittänee kun päivät hupenee.....

 Tuiki tavallinen keskiviikkohan se siinä, morovaa - aika on tänään madellu ihan uskomattoman hitaasti; mulla on ehtiny jopa käymään aika niinki tylsäksi, että oon innostunu harjottelemaan purkkapallojen puhaltamista (hubbis!) ja ottamaan erittäin huikeen laadukkaita kuvia sitte  tästä reenaamisesta....

voih elämä.

Välillä tää au pairin arki tosiaanki on mielenkiintosta...nytku mun salijäsenyyskin umpeutu niin mitä mä nyt teen kaiket päivät kun muksut on koulussa ja koitan päästä eroon Primark -riippuvuudestaniki....en yhtikäs mitään. Paitsi keittelen koko aika vettä ja saan purukahvi-yliannostuksen. Hyiii yök.

Tää jopa hieman ahdistaa tää tilanne. Siis kaikki tällanen tekemättömyys (ku tänää ei oo oikeen mitään kotihommiakaan tms duuniin kuuluvaa tehtävää paitsi sitte lasten noutaminen koulusta yms) 

- ehkä mä sitte vaa koitan kuumeisesti keksiä jotain ton salilla käymisen tilalle...joskus...mut just nyt ei ees kiinnosta ulkoilmaan lähteminen (kaipaan kyllä ulkona lenkkeilyä, mut..) kun toi sää on mitä on.....tänään ei kyl olla viel saatu pisaraakaan vettä, mut...anyway toi on perseestä.

Kuuma-kylmä-kylmä-kuuma-kaatosade-auringonpaiste.....bäääh!!! Koittaisivat nyt päättää mikä täällä ois et olis ees joku 

- se KESÄ!

Saanko valittaa vielä vähän lisää? Kiitosh.

Enkkutelkkari on myös perseestä - se ei oo kiva ajantappokaveri se. Katsoin yhden jakson One tree hilliä aamulla....ainut sarja mitä tulee siinä ysin jälkeen ku mulla on aikaa syödä aamupala, ja jota pystyy seuraamaan....mutta joka on kuitenki niin jotenki tylsä. Täykkäreitä tulis keskipäivällä joo.. kolmelta eri kanavalta eri aikoihin, mutta telkkarin tuijottaminen tökkiiii - se on niin tylsää! 

Löysin sitte sattumoisin uusia salkkareitten vuoden 1999 jaksoja...tasan yhden (wuhu!) ja nyt haluan lisää legendaarisia vanhoja salkkareita......mutta ei ku ei löydy enää. Buu.

Yritin sitte kuluttaa aikaa lukemalla Potteria...se meni sit siihen et meinasin koko aika nukahtaa...

Sitte ajauduinki internetin ihmeelliseen maailmaan ja siellä vierähti tovi. 

Mut anyway, mulla on ollut nyt niin tylsä päivä, ettei mun aivot oo keksineet mitään tekemistä/viihdykettä tälle kallisarvoisalle vapaa-ajalle, joka tossa 10 minsan kuluttua (siis kun tätä tekstiä ekaa kertaa kirjotin niin kello oli sen 15..) päättyykin ku tästä lähen hakemaan muksuja koululta...

Mut no, huomenna on päivä uusi !

Ehkä mä jatkan tota purkkapallotreeniä ja musta vois tullakki jotaki - voisin rikkoo ennätyksiä..

Vai mitä luulette?

niiiin hienooooo

NOT

Eilen illalla oli meno myös hieman levotonta; iltateen jälkeen tulin alakerrasta tänne huoneeseeni ku Embarrassing bodies (niin sairas enkkusarja...hehhe, lääkärin vastaanotto skypen välityksellä - tästä pitää hei tehä telkkariohjelma!)

ja sitte Elisa linkitteli mulle jotain youtube -videoita:

(tää hemmo vetää aika hyvin aksenteilla!)

(hehhe, seuraavasta erään ihan parhaan lastenohjelman alkutunnarista mulle linkitettii kyllä suomenkielinen versio, mutta koska olen niin kunnianhimoinen espanjan kielen opiskelija........)

Hirnuin yksinäni täällä loppuillan sitten niin. Laulaen.

 Jooh.

Tän keskiviikko-illan kulutan varmaan leffan parissa...koska eilen ku yritin keskittyä leffaan niin ei siitä mitää tullu..

Mutta anyway, välillä elämä täällä on vähemmän hohdokasta kun nää arkipäivät tuntuu vaan matelevan (ja tuntuu, ettei se perjantai tuu koskaan..hehhe), mutta all in all hyvin tää arki vieläki sujuu - tänään oli muksujenki kaa vähän hankalampi päivä, mut onneks niitä on  kuitenki harvassa.

Välillä kaikilla on oikeus kiukutteluun, joten...

CHEERS!

Lontoon metrossako käy viereeni istumaan...

...ja niin edelleen...
    (Jenni Vartiainen -Minä ja hän, u knoow)

   Täällä mä vaan kyynel silmässä kuuntelen kyseistä piisiä uudestaan ja uudestaan. Harmi vaan, ettei löydy parempaa versiota kappaleesta Jesse Kaikurannan esittämänä - se kuultiin siinä eräässä musiikkiohjelmassa joskus keväällä, en mä tiiä (koska itseltäni meni koko kisa ihan ohi, mut kerran kuulin ohimennen sen version ja kyynelkanavat avautu kyllä sitte...huhhu, pillitin ku pikkulapsi).

   Mulla on vaparipäivä - niin on lapsillakin. Me ollaan kaikki visusti pysytelty oven tällä puolella kun ei kerran oo pakko mennä mihinkään tänään - tuolla sataa ja sataa ja sataa ja on viileeki...hyiiii.
   Toisaalta, tää päivä on ollu kyllä aika tylsä; mitä nyt nukuin pitkään, söin puuroa ja katoin lasten kaa Maa aikojen alussa -piirrettyä, pesin pyykkiä, ajelin sääreni, palelin ja puin kolme paitaa ylleni, katsoin Up -leffan ja pillitin ekan kerran (ja nukahdinki kesken sen leffan), seikkailin youtubessa ja löysin Minä ja hän -piisin ja pillitin tokan kerran, join paljon kahvia, olin liian laiska puhdistamaan silmälaseja (hyvä jos näiden läpi ees näkee), mietin ja pohdin liikaa asioita - kyselin jo Elisaltaki, että mitä mä teen jos pääsen opiskelemaan tonne Vantaalle tai Espooseen (Laurea amk, joka on nyt sit oikeestaan se ainoo koulu joka mut voi hyväksyy opiskelijaksi...), ja mietin miltä mun pankkitilin saldo näyttää sitte elokuussa ku oon 7kk asunut Lontoossa varsinaisesti tienaamatta penniäkään.... ja sellasta kaikkea mukavaa kuuluu tähän päivään.

   Vois sanoa, että ei oo mikään lempparipäivä ollut kyllä tämä
           - miten mä ykskas voin olla näin väsynytki?

   Mun pää on ihan jumissa, mut silti siellä vilisee ajatuksia ja kaikkia sellasia juttuja, joita mun pitäis jo nyt ryhtyy miettimään ihan vakavissaan, koska syksy on pian täällä.

   Kahdeksan viikkoa ja meikä muuttaa pois täältä
         - mulla on kolme vaihtoehtoa jo suht valmiiks mietittynä syksyn varalle, mut jotenki sekin vituttaa, et koulupaikasta saa tiedon vasta siinä heinäkuun alkupuolella tai vasta puolivälissä.....eihän sitä voi tietää, miten siihenki sitte suhtautuu ja unohtuuko kaikki valmiiks mietityt suunnitelmat tai jotaki. Mut sen näkee sitten. Ei tässä vielä muuta voi ku pitää suunnitelmat avoinna ja vaan katella jo valmiiks niitä kämppiä vähän sitte kaikkialta mihin vois mahdollisesti muuttaa, ja oikeesti miettiä mitä sitte tekee jos koulupaikkaa ei vielä heru.
   Tai no, sitten mä kyllä muutan joka tapauksessa.
Etin duunia, harkitsen avointa yliopistoo ja sellasta.

   Ehkä nää asiat tästä rupee sit järjestyy vähän omalla painollaanki ku vaan lopettaisin tän murehtimisen...tällasina päivinä mä vaan en voi sille mitään, että alkaa vähän ahistaa ja pää menee jumiin. If only this bloody rain would go away I would be happy. Haluun sen kesän. Mihin se hävis? (Ja tiedän, se on Suomessa........)

   Jjooh. Miten mä nyt oonkaan pohtinut tänään niin paljon....Toi kyseinen kappale herätti myös pelottavia ajatuksia sen suhteen, että kokisin jotenki olevani vähän jo kyllästynyt  sinkkuuteen.
Ei jestas, taitaa tulla painavaa asiaa nyt, mutta mitä sitte? Pakko saada purkaa tätä jonnekki - olkoon se kanava nyt sitte tää blogi.....(voi tsiisus):

   Missä se hän on?
      - miten mä ykskas koen, että mun sitoutumiskammo ois jotenki irrottamassa otteensa musta...siis että ajatus parisuhteesta jonkun kanssa sillee ajatuksen tasolla ei kuulosta ahdistavalta/ mahdottomalta ajatukselta...enää. Mä luulen, että koska oon nyt saanu elää täällä näin huolettomasti ja omilla ehdoillani ja ihan vaan omaa elämääni niin siihenki turtuu. Yhtäkkiä se ei enää ookkaan niin hohdokasta olla ihan vaan yksin. Toisaalta, pelkään ehkä vieläkin sitä että hukkaisin itteni parisuhteeseen. Siks mä en olekkaan seurustellut elämäni aikana ku kerran, mutta sillon se oli jo vakavaa. En mä tiedä, kaikki äklöt parisuhdeihmiset tuolla söpöilemässä Lontoon kaduilla ei enää ookkaan automaattisesti oksettava näky....yäääääää. Nyt riitti. Se siitä aiheesta - kunhan nyt vaan vähän mietiskelin........anyway, täällä ollessa on ainaki tajunnu sen, miten erilaisia nää maapallon kaikki miehet voikaan olla....ehkä se hän joskus kävelee vastaan, mut ennenku näin tapahtuu voin aina luottaa kuitenki siihen, etten koskaan jää yksinyksin - mulla on ihan mahtavia ystäviä, joista voi pitää kiinni ! Joo, se siitä. Ny riitti jo, palaillaan muissa aiheissa joskus sitten....

NAUTTIKAA KESÄSTÄNNE !
CHEERS

Helvetin hyvin meneeeee

Nyt on vähän tylsä sunnuntai-ilta täällä: siks taidanki kirjotella teille nyt siitä perjantaisesta...

Mut eka;

Lauantai: nukuin johonki kahteen..sitte mä heräsin ja annoin Elisan jatkaa unia. 

Kuulin ku joku oli ovella - mun matkalaukku tuotiin...joo kyllä, se saapu eri koneella ku minä tuolta Ruotsin maalta....Mutta joo, ois voinu kyllä nukkua vaikka koko päivän ohi ku joskus puol 8 jälkeen aamulla tultiin kotiinki. Lähettiin niinku perjantaina ulos siihen aikaan ku muut meni nukkumaan,ja palattiin aamulla takas ku ne oli just heränny...great!

 Siinä lauantaina oli sitte ihan upee aurinkoinen päivä..heitettiin vaan rillit hiukka väsähtäneelle naamalle siinä iltapäivällä sitte ja suunnattiin darramätöille tohon Harrown keskustaan - ja limuu ostamaan.

 Ai että miten limu on hyvää darrassa.

Kun vettäkään ei voi juoda niin limua voi aina.

Se pelastaa olotilan for sure.

Ja big mac myösss.

Hehez.

Tässä vielä hei pari hassuu, surkeeta kuvaa jotka ohimennen otin Harrowsta. 

Ei näistä nyt näy mitään, mut anyway.

En ota ikinä Harrowssa kuvia..pitää ottaa.

Pitää muutenki vähän ryhdistäytyy ton kuvaamisen suhteen..

ku kuitenki haluun tallentaa nyt muistiin kaiken mahollisen ja enemmänki, jotta joskus sitte ku oon jo mielessäni unohtanu miltä täällä näytti niin voin katella niitä kuvia sitte ja muistan taas ja u know;

 

Sunnuntai: käytiin tänään Watfordissa Elisan kaa - se on tossa sopivasti puolivälissä molempien kotoa sellanen paikka missä on ihan kiva ostari. Vähän piti sitte Primarkkia mennä tyhjentää....joo. 

Aluks ei meinannu oikeen mitään tarttua siihen koriin mukaan - ykskaks siellä olikin jo sitte parit housut sun muuta.

Ja Elisa mietti kuumeisesti mitä sen ostoslistalla lukee....onse kato pidettävä mielessä, että tätä kyseistä puljuahan ei Suomen maalta löydy....vielä!  

Lopulta siinä jo jonki aikaa kierreltyämme mä sit löysin kyllä sellaset lempparihousut, että näitä tulee varmasti käytettyä..ku housuja saa jollain 8-18 punnalla nii kyllä niitä nyt voi tollee heräteostoksena kiikuttaa kassalle..!

vihaan tällasia ihme pärstäkuvia.

Anyway, keli oli ihan tyhmä tänään - pilvistä, sadetta..mut oli suht lämmin. 

Primarkin jälkeen ei sitte huvittanu enää kauheesti mikään: oli jotenki ihan mälsä fiilis.

Sitte lähettii kumpiki koteihimme.

Oli vähän nuutunu oloki molemmilla. Se oli se perjantai.

Ja se tulis sit tässä seuraavaks niinku:

Aamulla heräsin virkeenä omasta sängystä, vikaa kertaa. Fiilis ei kuitenkaan ollu haikee taikka mitenkään surumielinen - mä vaan pakkasin loput tavarat laukkuun, joka kyllä oli puolityhjä koska mä nyt tällä reissulla muutin osan tavaroistani jo Englannista Suomeen, enkä sitte tietenkään vienyt oikeen mitään takaisin.

Siinä sitte rauhassa söin aamupalaa ja hengailin meidän koiran kaa olkkarissa.

Ulkona oli vihdoinki tosi kesäistä - se piristi.

Iskä heitti mut bussiasemalle ja hyppäsin bussiin.

Sanottiin vaan heipat ja "kohta nähään!"

Bussissa mä vietin 4h kuunnellen musiikkia ja ihan vaan fiilistellen.

Mä mietin ja pohdin myös asioita ihan hitosti.

Sain kaikki mun ajatukset (lähinnä syksystä ja Suomeen paluusta yms.) järjestykseen.

Tuli ihan mahti fiilis.

Hki - Vantaalla asiat alkokin sitte mennä päin puuta - mun eka lento Ruotsin Arlandaan oli ylibuukattu, ja ne kovasti yritti lahjoo viittä ihmistä jättämään sen lennon välistä, jotta voitais pikkuhiljaa saada kone ilmaan...vittu mitä säätöä. 

Mä siinä katselin kelloa ja mietin, että jos tässä vitkutellaan vittu vielä 15 minuuttiakin niin missaan sen mun tokan lennon sinne Lontooseen....vitun kiva fiilis...

Onneks ne viisi ihmistä sitte suostu niihin niille ehdotettuihin hyvityksiin - joku tais saada 300 euroa tai jonku kyseisen lentoyhtiön vitun lahjakortin, toinen 150 euroa ja uuden paikan sitte tunnin myöhemmin lähtevällä lennolla...no kelpais!

Mulla nyt vaan sattu olemaan se jatkolento sieltä Ruotsista Lontooseen, joten mä en ees ajatellut suostua tollaseen lahjontaan...joo, mulla tosiaan ois ollu lento, mutta Arlandan kentällä sai sitte lukee sieltä Departures -taululta, että se on "Cancelled"....voi ku KIVA...

Ei siinä sit muu auttanu ku marssia parin muun kanssamatkustajan vanavedessä sinne johki info-pisteelle, jossa saatiin kaikki sitte uudet liput myöhemmin lähteville lennoille.

Toiset sai liput 2h myöhemmin lähtevälle lennolle, mutta se virkailija totes mulle, että 

"Your flight is leaving in 10 minutes.Boarding has started already.." 

- "Ok, thank you byeee....", huusin sitte ohimennen ku olin jo lähteny juoksujalkaa sitä jotain

terminaalia 65F kohti...olin tosiaan siinä terminaalin 30 tai jotain kohdalla just sillon...MORO....

Koneessa olot oli ihan mukavat - istuin pukumiehen ja jonku vitsiniekan välissä. Molemmat

niistä istu sillee ärsyttävästi leveesti ja mua ärsytti kaikki.

Pukumies tilasi pikkupullon punkkua ja mä mietin, että jos mullakin ois ylimääräsiä hiluja niin ostaisin vaikka parikin pulloa.

Vitsiniekkaki totes siinä kavereilleen, että koska he oli sitte joutunu odottaa ku tää heidän lento oli nyt sitte myöhästyny (just näiden muiden peruutettujen lentojen takia, tai jotain) et voisko lentoyhtiö tarjota ilmaiset viinat kaikille. 

Olin samaa mieltä.

Mutta ei.

Siinä ku oltiin lennelty sellaiset pari tuntia ilmotettiin, että meidän pitää odotella laskeutumislupaa ku Heathrowlla on vähän ruuhkaa...no tietysti!

Eipä siinä vielä mitään, mulla oli jo jäätävä hedari ja selkä särki niin, ettei missään asennossa saanu istuttua mukavasti....tietty meidän piti sitte vielä lennellä just sellasiin kohtiin, joissa saatiin kyllä sellaset ilmakuopat että mun silmiin nousi kyyneleet ja sydän hakkas ulos rinnasta...mahan pohjassa tuntu ku se kone pomppi ilmassa...oli muuten hauskaa.

Mullaku on taipumusta korkeanpaikankammoon ja panikointiin tollasissa tilanteissa....

Oli ku oltais jossain huvipuiston laitteessa oltu...

mut ei kyllä mitenkään erityisesti ollu hubaa.

Hyi helvetti.

Onneks päästiin laskeutuu kuitenki turvallisesti....sitteku viimein päästiin laskeutuu.

Kaiken tän jälkeen olin vihdoin Heathrowlla - enää laukkua ootteleen ja siitä sitte metroon kohti North Harrowta....mutta ei.

Eipä sieltä tullu mitään mun laukkua.

Vaikka kuinka odottelin.

Soitin tänne enkkukotiinki sitten ja kuulin hyvän neuvon, et jos sitä laukkua ei kuuluis niin voisin mennä vaan infopisteelle kertoo asiasta ja ne sitte hoitais jutun ja mä voisin lähtee vaan kotiin.

Lopulta mä sit meninki infopisteelle ja täytin pari paperilappua - laukku tuotais mulle seuraavana päivänä sitte koti-ovelle saakka.

Kivakiva.

Onneks kuitenki asun täällä, joten laukussa ei ollu mitään koko elämää ja kaikkea tarvitsemaani krääsää, u know.

Mieli oli siinä vaiheessa kyllä jo hiiiiieman apea. Lisäks tähän maahan oli iskeny

joku myrsky: tuuli niin, ettei tukka pysyny päässä ja hiton kylmäkin oli....mulla ei ollu takkiakaan, koska Suomeen oli juuri tullu se kesä ku olin lähteny....nice.

Ja ku koko aika tiesin, että oltiin Elisan kaa puhuttu et mentäis kreisibailaa, krebaa yhelle klubille heti ku tuun niin oli paska fiilis sitte siitäkin, että joutuisko peruu koko jutun.

Matkasin tubella Heathrowlta yhdelle lähiasemalle, jonne mua sit oltiin tultu vastaan...ja heti ku näin

Elisan siinä aseman ulko-ovella niin tuli parempi fiilis!

Päivä oli ollu niin pitkä ja vaikee, ja ku kuitenki oli matkannu koko päivän yksin ni oli kiva nähdä Elisa siinä mua vastassa.

Selitin koko tarinan siinä autossa, sitte enkkuäiti pysäytti auton lähikaupan eteen ja me käytiin pikasesti Elisan kaa hakemassa illan kilisevät sieltä sitte.

Ja kyllä se fiilis siitä sitten kohos ku pääsi kotiin ja sai mahan täyteen hyvää ruokaa - en ollu koko päivänä saanu ruokaakaan..paitsi puuroa aamulla ja surkeen ärrä-ruisleivän Hki - Vantaalla...ja kello oli jo kuiteski jotain ysi ku saavuin kotiin...

Niin, ja ku lasi pysyi täynnä koko loppuillan siihen 11:34 saakka jolloin lähettiinki rientää kohti tubeasemaa ja sitä klubia, ni johan rupes taas naurattaa.

Hihi.

Joo.

Suunnattiin vikalla tubella kohti Farringdonin asemaa - jossain keskustan lähimailla se oli, öö öö.

Käytiin yhdessä pikkupubissa vetämässä eka yhdet...kahdet..ja shotit. 

Sieltä suunnattiin sinne krebailuklubille...Fabriciin.

Joo.

Se pitäis nähdä omin silmin, jotta sen ymmärtäis..

mutta siis ihan oli hauska klubi se! Ihan hullua menoa..ja just parasta.

Dj:t soitti melkein aamuseiskaan saakka kuulemma.

Mä lähin joskus puol 6 maissa ulos, koska piti jo saada raitista ilmaa ja vähän rauhottua..mut odotin silti siinä sitte Elisaa vielä, koska mun mielestä niin kuuluu hyvän ystävän tehdä kun kerran yhdessä ollaan menty ja samaan paikkaan oltais menossa yöksi. Sain kuulla, että oon ihana ystävä, ja se oli ihana kuulla mulle niin tärkeeltä ihmiseltä.

Mutta. Krebattiin. Joo-o. Melkosta tamppaamista. Hiton hauskaa kyllä!

Siitä hauskanpidosta kärsittiinki sitte la-su....voi jestas.

Lauantaina aamulla tultii sitte ekoilla tubeilla kotiin. Ulkona oli jo valoisaa. 

Nukahdin hetiku pää osu tyynyyn.

Se ilta vähän niinku pelasti sen perjantaipäivän!

Että semmosta.

Ei mulla nyt muuta. 

Ei ees enempää kuvia löydy (hyvä vaan).

Hehhehee. 

Tässä perjantaille sopivaa fiilisbiisiä, löysin vahingossa:

 

CHEEEERS!

Goodbye home, welcome home

Rajapisteen takana kysymykset odottaa

Kuka nylkee ketäkin

Kenen iholla on reittikirja jota seuraa

--

Kuka onkaan se joka ääriviivamme piirtää

Kuka antoi muotosi

joista kasvanut on reittikirja jota pelkää

--

sahis ja karavaanarit - KESÄ!

Heippahei Suomi, Finland.

Mun suomiloma oli ja meni. 

Aika riens ku siivillä. 7 päivää.

Mut oli ihan mahtia päästä käymään kotona.

Mulla vaan oli kauheesti kaikkea tekemistä, etten mä oikeen ehtinyt mitään lomailla missään välissä.

Oli mulla 2 päivää siinä sellasia, että sai vaan olla, ja sitte näinkin paria parasta tyyppiä pitkästä aikaa (ja muistin tällä lomalla myös syödä sitä kunnon kebaa ja saunoa!)

Sitte ykskaks tuliki jo perjantai, jolloin piti taas hypätä bussiin ja lähteä.

Mutta kuten aiemmin sanoinki, oon ihan hyvillä fiiliksillä juuri nyt tästä kaikesta.

Päivä kerrallaan !

Mietin tässä et rupeenko selostaa tähän loppuun vielä mun tähänastisen elämäni epäonnisinta päivää, josta sitte (Elisan ansiosta) tulikin yks parhaimmista illoista ikinä (mentiin krebaa ja viihdyttiinki sitten ulkona siihen johki aamu seiskaan, jollon aamun ekat tubetkin kulki jo..hehe..) ehkä mä kerron siitä lisää seuraavassa postauksessa sitte.

Sen verran kuitenkin sanon, että ihmiset hyvät älkää lentäkö niinkin lyhyttä väliä kuin Suomi-Englanti kahdella eri lennolla jos vaan suinkin on mahollista ottaa se suora, ehkä hintavampi lento...

Voisin myös kirota erään lentoyhtiön nyt maanrakoon, mutta en tee sitä tässä nyt.
Boikotoin vaan heitä tästä lähtien, siinä on mun kiitos siitä, että perjantain matkustuspäiväni oli täyttä helvettiä - mut oli ihanaa ku vihdoin pääsi metrosta ulos ja Elisa ja meidän enkkuäiti oli mua vastassa!

Mut, tosiaan:
Palaillaaanpa, ihmiset !
CHEERS!