Kicking pigeons

Miten tää voi taas olla näin vaikeeta alottaa uus teksti..plöäh.

Miten tää tökkii nyt niin ku yrittää kertoa jotain kuulumisiaan tai koittaa pohtia jotain asioita tässä taas silleen ääneen - se on ykskaks vitun vaikeeta.

- Ketä mä oikeen huijaan, mä tiedän tasan tarkkaan miksi tää tökkii - 

Kesäkuu on vaan potkinu persuksille ihan urakalla.

   Tästä elämästä täällä on tullu tosi erilaista ihan yhtäkkiä. Sillee lyhyesti sanottuna arki vaan on alkanu matelee ja mä oon myös huomannut, miten jotkut asiat vaan on alkanu vituttaa ihan törkeesti (vaikka ennen ne samat asiat sai mut nauramaan...tai jotai u know, sellanen tietty uutuudenviehätys on lopullisesti kadonnu) 

   - Lontoo ei viehätä enää samalla tavalla ku se ennen teki...jos totta puhutaan, niin välillä huomaa jopa olevansa vähän kyllästynyt tähän kaikkeen. Tää on kuitenki niin erilaista elämää - välillä tuntuu, että kaikki tää tilapäisyys ja jo se, että tänne tullessa tiesi että tää "Lontoon elämä" päättyy ja aika äkkiä, aiheuttaa liikaa päänvaivaa ku sitä vaan haluis yrittää elää päivän kerrallaan. Tää elämä on jotenki välillä niin stressaavaa ku pitää mietiskellä, että mitä milloinki tekis ja mitä haluaa vielä tehdä ennenku se aika loppuu, mihin haluu kaikki rahansa kuluttaa ja mitä nyt siis haluu tästä kaikesta saada irti...välillä tuntuu ku mulla ois Suomessa toinen elämä, jota haluisin elää. Sellasta normaalia elämää. Toisaalta tää 6kk (ja 7kk sitte kokonaisuudessaan) tulee olemaan niin ainutlaatuista just sen takia, miten tilapäistä, suht huoletonta elämää täällä saa elää. En mä tiedä.

   Se uusi elämä siellä Suomessa on vaan jotenki alkanu viehättää ihan liikaa (en malttais odottaa!!), ja ku päivät vähenee (ja rahat tililtä hupenee..) niin sitä jotenki väsyy. Tää on ollu ihan huippua tää aika täällä - ja oon mä todellakin onnellinen, et tätä on vielä hetki jäljellä - mutta jotenki tähänki kai kyllästyy. Mä vaan oon alkanu kaipaamaan niin montaa sellasta asiaa, joita en täällä voi saada (ja ihmisiä!), että kai se "kyllästymisen tunne" nyt on sitä sitte ku koti-ikävä iskee liian suureksi (ekaa kertaa oikeestaan koko 6kk aikana, et oon mä ihan hyvin pärjänny sinänsä!) ja tuntuu, että kaikki muuttuis paremmaks heti ku pääsis kotii.

   - vaikka mun alitajunta yrittää kertoo, että haluan jo kotiin, niin mä luulen että en mä oikeesti oo vielä valmis lähtemään. Edessä ois nyt kuitenki vielä Pariisi (!!!!), sitte vika lontoilu Elisan kanssa ja vikat krebat ja shoppailut jne, ja sitten tänne tulee myös yks ihana ja sen sisko Suomesta viikonloppulomalle just sopivasti sillon ku on meikän vika viikonloppu - että ei tää aika kuitenkaan pitkäks ehi tässä käymään....paitsi arkisin =D.

   Mutta jooh, viime aikoina tää nyt vaan on ehkä ollu sellasta mielialavaihteluista johtuvaa väsymistä tähän Lontoon elämään. Ja yksi mielialavaihteluiden syistä on se, että oon ollu vähän kipeenä ja sen takia väsynyt, toinen syy on henkinen darra, jota oon vasta viime aikoina ruvennu sairastamaan...

   (And just so u know)...Henkinen darra=darrainen olotila, josta et välttämättä pääse eroon ees parin päivän kuluttua niistä niille altistavista alkoholillisista illanvietoista.....

Se normaali darra nyt on suht helppo karistaa (siihen on särkylääkettä ja siihen toimii uni, sipsut, limu....toisinaan heavy annos mäkkäriä) mutta henkiseen darraan ei vittu auta mikäääään - siinä kärsit sitte sitä hirveetä morkkista, unettomuutta, sydämentykytyksiä, ahdistavaa oloa (johon ei toimi edes pillittäminen tai asioista keskusteleminen ja  terapiointi - trust me, been there done that)... Henkinen darra on nyt tällä hetkellä jotain niin hirveetä, että kärsin siitä vielä tänään tiistainakin (ja perjantaina siis juhlittiin sitte oikeen urakalla sitä juhannusta...).

   Musta tuntuu, että ennen ku alan purkamaan enempää noista henkisistä darroistani niin mun pitää kertoa, miks kesäkuu on nyt sitte ollu niin bitch. Ensinnäkin, säätilat on ollu jotain tosi epävakaista, vittumaista ja outoa (saman päivän aikana saattaa paistaa aurinko ja sataa kaatamalla tai vaikka ukkostella, ja lämpötilatki hyppii joka suuntaan). Toisekseenki, ku kävin Suomessa mä en tällä kertaa kokenu sellasta ihmeen "kriisiä" siitä, että tosiaan kävin kotona (ja sain viettää siellä niin vähän aikaa ymsyms), vaan tällä kertaa olin tosi sinut sen lähtemisen kanssa ku sen aika taas tuli 

- mutta nyt jo parin viikon kuluttua siitä mun pää on taas ihan jumissa koko jutun suhteen. Mä näen koko ajan unia siitä, että herään omasta huoneestani, ja jotenki tää aupaireilukin tökkii välillä ihan urakalla.  Oon myös alkanu jo vähän stressaamaan tota syksyä (mm. raha-asioita)....

   Musta tuntuu, että tästä tais tulla nyt sellanen kunnon vuodatusteksti (ehkä hieeeeman sekava sellainen...sorivaan, mutta nää ajatuksetkin tuppaa olemaan vähän sekasin, niin koitappa siinä sitte saada niistä jotain järkevää tekstinpätkää aikaseks...). Mutta anyway, kaikki on ihan hyvin täällä kyllä.  Ehkä mä kerron vähän lisää tosta juhannus-viikonlopusta niin ehkä joku sitte tajuu, mistä ihminen voi saada itelleen kolme päivää kestävän henkisen darran....

   Tässä viikonlopun tapahtumat tiiviistettynä idioottimaisesti....(koska mua laiskottaa tää kirjottaminen nyt jo niin, etten jaksa muodostaa kunnon lauseita enää...):

Perjantai-grilli, chilli ulkona kera musiikki, Elisa ja viini ja olut. Känni. Matka tubeen vakkari-kiskan kautta, lisää juomaa. Tube-örvellys: kameran filmi taltioi parhaat hetket kun itsellä filmi jo vähän pätki, CAMDEN, perus-pubeilu World`s Endissä, siideriä, tequilaa. Pilkku, Underworld (se vaihtoehtomusiikin kavereille tarkotettu baari, jossa ennenki ollaan hilluttu) ja vähän lisää tequilaa. Filmi menee poikki, tavaroiden hukkaaminen (lompakko, puhelin, kaikki kortit), Elisan hukkaaminen. Se siitä. Aamukuudelta espanjalaiset kundit asemalla ja nolo holahola-möngerrys, tubeasema aukee ja tajuan hukanneeni tavarani. Kundit lainaa mulle rahaa, jotta saan lipun kotiin. iGracias so mucho! Finally at home 7-8 aikaan, ja kun pääsen yläkertaan löydän Elisan onnellisena kuorsaamasta sängystäni ja huokaisen helpotuksesta, untenmaille.
  Get the point already? 

Lauantai: pahin henkinen darra ikinä, "elämä on kuin elokuvaa (hangover3)",särkylääkettä, sähköpostien lähettelyä pubeihin ja baareihin (reply: NE LÖYS NE!), unta,unta,kotiruokaa,limuu, ahdistuksen lieventyminen,"sä et oo ainoo, ketä on hukannu tavaransa"-tsemppi, parempi mieli, ryhdistäytyminen, pullo peachia ja hilpeämpi olo, illalla Spungen keikka ja ahdistus kaikkoaa.

 

 
    Lauantaina siis mentiin illalla Spungen keikalle (ska punk -bändi, Elisan tuttavuus, täysin uus tuttavuus mulle) ja siellä oli pirun hauskaa! Se paikka oli sellanen vähän erilainen pubi, ja tunnelma ja fiilis oli siellä jotain ihan mahtia. Spungen soittaessa Elisa pysy visusti eturivissä, mut mä lymyilin siinä sen takana....oli hankala pitää omaa paikkaansa ja pysyä paikoillaan, koska....no...

   Wikipediaa viisaasti lainaten asian voisi selittää jotenki seuraavanlaisesti (tosin kyseessä oli pienemmän kaavan keikka siellä baarissa sisätiloissa, ei siis mikään suuri konsertti yms iiihan niinku satojen ihmisten yleisö......niin ja oikeestaan kyseessä ei ollu ees mikään hevi-konsertti, eli seuraavat lainaukset ei sinällään liity punk-keikkoihin oikeen mitenkään...;


"Moshaus (engl. mosh < engl. mash = 'murskata', 'musertaa') on aggressiivinen tanssityyli, jota harrastetaan yleensä punk- ja metallimusiikkikonserteissa. "Moshaajat" hyppivät ympäriinsä, tönivät toisiaan ja heiluttavat hiuksiaan musiikin tahtiin. Englannin kielessä moshauksesta (moshing) käytetään myös termiä hardcore dancing.
 Mosh pit: Metalliyhtyeiden konserteissa lavan eteen ryhmittyneen yleisön keskelle syntyy usein mosh pitejä (kirjoitetaan myös mosh-pit tai moshpit ja kutsutaan puhekielessä lyhyesti piteiksi). Kyseessä on yleensä pyöreähkön muotoinen tila, jossa moshaajat törmäilevät ja hyppivät toisiaan päin, sekä välillä pitävät taukoa pitin reunoilla ja antavat toisille vauhtia tönimällä heitä poispäin pitin reunoilta." 
   Lauantaina pitti oli sellainen ku kuvitella saattaa kun joukko humalaisia punk-musiikin ystäviä tungetaan samaan huoneeseen kuuntelemaan Spungea...

- mut anyway, tönittiin siellä kylläjuu, ja mäki tönäsin - Elisan polvetki otti melkosta damagee siinä ku Elisaa tuupittiin koko aika siihen lavan reunaan - mut oli hitsin hauskaa se meininki !
Päästiin vikan piisin (tai tokavikan) aikana ihan lavallekki (mä ryntäsin mikkiin huutamaan: KICKING PIGEEONS....). All in all oli siistiä nähä ees yks keikka täällä (ja tutustuu uuteen bändiin).

Kuunnelkaapa tuo !
Nyt mä lopetan, koska en tiiä enää mitä sanoa, vaikka vois selventää asioita vielä paaaljo. En mä rupee enää, koska tiiän et tää koti-ikävä menee pian ohi (viimeistään perjantaina..) ja sitte saatte jatkossa lukea iloisempia ja kivempiaiheisia postauksia. Moikkamoooi.
Cheeeers !