...oli nimeltään tää viikko (wuhu, huomenna on pepeperjantai kuiteski jo!).
Niin, ja heippahei, kesäkuu (jokos se meni?! hä).
Tervetuloa heinäkuu - vika kuu! (jokos se jo tulee?! HÄ).
Otsikkoon vedoten: tää viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa - enimmäkseen niitä alamäkiä, tiettekö niitä, jolloin ihan vatsanpohjasta sillee ottaa ikävästi ku mennään niin lujaa hurjasti sillee alas päi iiik...get the point? Yritän tässä kaikkeni et oisin niinku fiksu selittämään asioita erittäin nerokkailla vertaus-vitun-kuvilla...oon nyt siis erittäin laiska selittämään asioita sillee oikeesti, kunnolla. Mä en selitä, mä vaan puhun.
Toisaalta, emmä tiiä ees miten sitte selittäis tätä viikkoa tai tätä yleistä vitun kökköä fiilistä, mikä on roikkunu tän viikon yllä ku musta painava pilvi valmiina räjähtämään kaatosateeseen.
You don't get the point quite yet, uh?
Anyway.
Tää viikko vaan puski päälle ja lujaa - duunien puolesta oli suht helppoo, mut kaikki muu tuntuki sitten olevan älyttömän hankalaa. Lähinnä se oli mun oma asenne, joka jaksoi pilata mun viikon...
Asennevamma saatiin kuitenki korjattua, sillä keskiviikkona mä päätin, etten jaksa enää murjottaa.
Tänään torstaina olikin sitte vaikee olla hymyilemättä ku huomas miten upee ilma ulkona oli jo aamusta...tänään meillä oli kesä, meillä oli helle - ja mä nautin joka sekunnista.
Nautin taas jopa hölkkälenkistä, jolle raahauduin (koska olin visusti pysytellyt sisätiloissa alkuviikon sitä jotain tuolla jossain sijaitsevaa todellisuutta paeten...) ja lopulta ku otin pari vikaa askelta tähän meidän portille niin kaks roska-auton heppua hymyili ja huudahteli jotaki, mitä en onneks kuullu ku mulla oli luurit syvällä korvissa (ja luureista tuli uutta Linkin parkkia, joka toimiiiiii !) niin mua nauratti taas.
Siinä sitte ku istuin tossa pihalla auringossa hedelmälautasen ja Harry Potterin kera oivalsin pari muutakin mieltä askarruttanutta asiaa, kuten esim. sen, että mä tosiaan oon täällä enää kuukauden - nyt ei todellakaan oo aika luovuttaa, heittää kaikkea sitä jäljellä olevaa arvokasta aikaa hukkaan ja alkaa pillittää jotain koti-ikäväänsä (tai stressata asioista, joille ei voi tehdä mitään..vielä ainakaan). Ei, ei todellakaan oo aika nössöillä.
Voisin vaan puolustuksekseni nyt todeta, että vikat kolme viikonloppua vaan on ollu niin rankkoja, että oon jo unelmoinut siitä, että mun ei oikeesti tarvii kohta enää viettää viikonloppujani Lontoossa. Puolustelen itseäni nyt vähän lisää ja totean, että koska tänne blogiin harvemmin eksyy sellasia täydellisiä kuvaelmia meidän viikonlopuista - vielä harvemmin meidän yöllisistä menoista - niin on paljon sellaista, mikä jää tätä blogia lukevalta täysin pimentoon...
Jotenki mun mielessä kaikuu sellanen rauhottava ajatus siitä kotiinpaluusta, rauhottumisesta ja siitä, että elämä tasottuis sit sen jälkeen ku se muuttuis taas ihan täysin - en vois tämän enempää odottaa sitä hetkeä, ku saa ne oman vuokrakämpän (tai sitten jonku soluhuoneen..hehee) avaimet käsiinsä (jännintä tässä on se, et se on vieläkin suuri mysteeri, minne kaupunkiin mä tästä sitte muutan...mutta just se siinä kiehtookin niin hitosti!) ja pääsee alottamaan kaiken alusta.
Mutta sillä välin....täällä ollaan!
Ja sitten vielä muihin aiheisiin.
Loppukevennystä?
Tänään katsoin melkeen kokonaisen fudispelin telkkarista.
Voi kyllä !
Saksa - Italia.
Hauskaa oli, et meidän katsomossa istu kaks suomalaista, yks australialainen ja yks puoliks portugalilainen ja puoliks australialainen ja me kaikki kannatettiin Saksaa.
Niin ja tää portugali-aussilainen on siis eräs mun host-familyn vanha kaveri, joka on vähän sellanen IMOM (=International Man Of Mysteries), että se saattaa yhtenä päivänä soittaa, et tulee illalla meille (punkkaamaan, koska se asuu Saksassa, jossa sen vaimo ja lapset on, mutta sillä itellä on kuitenki työ Skotlannissa...nii ja tää sama herra asusteli meillä tos huhtikuussa (?) pidemmänki ajan sillon ku se vasta etsi itellee duunia..).
Mut anyway, oli hauska kuunnella ku aikuiset miehet nauraa ku pikkulikat ja haukkuu italialaisten peliä....
Eilen sitte taas onnistuin olemaan uhkarohkea - ylitin itseni täysin toimiessani ripeästi ja viisaasti seuraavanlaisessa vaaratilanteessa......
ASUNKS MÄ JOSSAI SAVANNILLA
TAPOIN MEIDÄN KYLPPÄRISTÄ VITTU GOLFPALLON KOKOSEN HÄMÄHÄKIN
HYIHYIHYI
näin sen ku pesin hampait...meinasin tukehtuu siihen harjaan ja sydän pommppas rintaa
mut sit ku olin pessy hampaat ja se kusipää siinä vaan paikoillaa lymyili kaapiston vierellä ku mikäki idiootti, ketä ei tienny mihin on menossa
niin rupesin innoissaan miettii, millä sen sais listittyä
mietin et shamppoopullosta ei saa kunnon otetta sillee, että siltä paksukaiselta lähtis aivot pihalle ekalla iskulla..
sitte hain cosmopolitanin ja menin hullunkiilto silmissä kylppäriin ja tujautin sitä läskiä kunnolla takaraivoon...silt putos vaa jalka..
mut sit löin toisen kerran ja sinne se tippu lattialle..
sitte ei enää tarvinnu ku lytätä se siihen ja WUHUU
mä uskalsin listiä tappaja-hämähäkin ! (nii ja btw, tänää päivällä tapoin jo ampiaisen kylpyammeessa...)
vähän meikä rulettaa !!!!
jiiiii
Elisa: HYI VITTU
HYIVITTU
JUST OLIN TULOS KERTOO ET NÄIN TOS PIHAL ÄSKE RÖÖKIL SELLASEN HYIVITTUUUUU
EI SAATANA EN PYSTY TAAS NUKKUU ;( miten helvetissä sä pystyit ?!?!?!!"
Niin, että kyllä tää arkikin on välillä ihan leppoisaa, toisinaan aika tapahtumarikasta....
yhh.
Mut.
All in all, kaikki on nyt ihan jees!
Känkkäränkkäilyt on kyllä nyt mun piikkiin tän viikon - ehkä ens viikolla on taas lasten vuoro...
Huomenna on kuitenki jo perjantai, ja mä suuntaan junalla Elisan luo St Albansiin pitkästä aikaa!
Päätettiin, että huomenna grillaillaan ja räpsitään paljon kuvia.
Sit mä pääsen pitkäst aikaa tramppikselki pomppii ku niil on trampoliiiiiiniiiiiiiiii !
Niin, ja tietty St Albansin pubit kutsuvat meitä huomenna...
Hubaa viikonloppuu !
Täs uutta linkkariii jos tykkäätte,
Cheers!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti