Ehän mä oikeen enää tiiä mitä muutakaan tässä nyt pitäis sanoa; mistä saada taas kiinni ajatuksista ja kaikesta, että sais niitä tänne ylös kirjotettua.
Välillä ku on pitäny taukoa kirjottamisesta siitä uuden postauksen alottamisesta vaan tulee niin hiton vaivalloista ja turhauttavaa, mutta mää yritän nyt kuiteski joojoo!
Joo.
Mä taidan vaan kirjottaa, antaa tekstin vaan itellään tulla tähän ruutuun ja sitten vaan painaa julkaise- nappia ku asiaa ei enää oo.
JOO.
Muttaku haluis niin kirjottaa kaikesta ja ihan jokaisesta asiasta mitä vaan mieleen juolahtaa, ja jotenki suht selkeesti silleen kuitenki, että sitä tekstiä jaksais vaivautua lukemaanki - istuessani torstaina lentokoneessa mä esimerkiksi kirjoitin mielessäni tekstiä siitä, miten pahaenteisesti se maailman pienin matkustajakone natisi ja nitisi ku se hyppäs yhtäkkiä ilmaan Ruotsin kentältä, ja miten sen Sebastian Svensson -niminen lentäjä tilas kahvia kun ohjaamon ovi oli auki ja miten Josefine -lentoemäntä sitte tyynen rauhallisesti vei sumppia ohjaamoon....öö....mulla oli hiton hienoa tarinaa mielessä, mutta kädet täris niin hulluna ettei edes olemassa olevasta muistivihosta ja kynästä ois ollu hyötyä sen tallentamiselle sillä 40min kestävällä lennolla.
 |
| Enkkumaata ja se oikee lentsikka... |
Mä vaan huusin mielessäni: "ME KUOLLAAN KAIKKI" kun Sebastian tyynesti ilmoitti rauhoittavan kuuloisella ruotsin kielellä, että huonon sään takia kohtaisimme luultavasti ilmakuoppia lyhyen matkamme aikana....mutta kyllä me sitte laskeuduttiin turvallisesti Tampereelle, ja siitä mä sitten hyppäsin bussiin, joka vei mut keskustaan, jossa mun isoveli asuu. Eipä siis tällä kertaa tarvinnu tosiaankaan vaivautua matkaamaan Raumalle saakka bussilla vielä sen 12h kestäneen lentoreissailun jälkeen - pääsin melkein suoraan nukkumaan ku vaan Pirkkalasta pääsin keskustaan...ja hyvä niin, sillä seuraavana päivänä pitiki olla jo täysissä voimissa ja erittäin skarppi ku me muutettiin isoveli (meidän isä ja veljen tyttöystävän isä siis myös muuttoapuna..ei ne sentään vaan mun apuun luottanu..vaiks olinki loppujen lopuks erittäin hyödyllinen muuttaja) pois sen kämpästä nyt sitte isoveljen ja sen tyttöystävän ihkaekaan yhteiseen vuokrakämppään - ja se kämppä oli ihan täydellinen ja mä olin kateudesta vihree...mut onnellinen niiden puolesta, of course! Siitä kämpästä tulee kyllä niiden näköinen koti, se niiden koti - illalla ku ajettiin isän kanssa sitte Raumalle päin mun pää oli niin täynnä ajatuksia, täynnä ideoita ja toiveita tulevalta syksyltä että se alkoi särkeä.
Siinä sitte kanneltiin tavaroita ees taas koko perjantai, sulatin yhden pakastimen ja siivoilin ja sen semmosta. Uudellä kämpällä sitte purettiin tavaroita ja koottiin pari IKEAn yöpöytääki naisvoimin; hitto oli siistiä ruuvailla ja vasaroida..nikkarointi ku on aina ollu mun alaa....hyväku niistä pöydistä nyt ees pöydät saatiin rakennettua, JEE mä osasin!!
Mutta. Pidin siis vähän taukoa kirjottamisesta, koska enää ei tarvii salata tietoa siitä, että mä tosiaan nyt tulin tänne koti-Suomeen viikoksi ja pääsin sitten meidän tanssimurujen lakkiaisiinki kuokkimaan! Olitte ihania ja niin nätteinä kaikki! Oli kivaa viettää teidän kanssa se kiireinen lauantai, jolloin tuli syötyä niin paljon kakkua, että en pysty kyseiseen jälkkäriin kyllä vähään aikaan koskemaan..yhh. Ylioppineiden jatkot Dominossa oli kyllä ihan jotain erilaista mitä on koskaan sielläkään nähty..mutta hauskaa kyllä sit oliki - kerranki päästii iha raumallaki kreisibailaamaha !
Gyl me bailatti menemä, eikni flika !
Aika kiireisen tuhti suomi"loma" on tässä siis ollut: sunnuntaina väänsin melkein koko päivän amk:n ennakkotehtävää (pitihän sitä käydä piipahtamassa myös erään murun valmistujaiskakkukahveilla..ja syödä mahtavia tarjottavia ja juoruilla!) ja nyt tänään sitte tulin takas Helsingistä pääsykokeista, joissa piti piipahtaa tänään. Mä olin sukulaisilla Espoossa yötä maanantaina. Katottiin sitte telkkarista sitä Kuningattaren Diamond Jubileen juhlintaa Lontoossa...oli ihan kumma olo, tuntui että ei tiennyt missä sitä sitte oikeen oli ku telkkarista näkyi Lontoo ja ikkunasta ei.
Tuntuu, että oon loman ajan vaan joko syönyt kakkua tai ruisleipää, istunut bussissa, lukenut, purkanut matkalaukkua tai istunut autossa. Mutta nyt on kaikki velvollisuusluontoiset asiat hoidettu ja nyt voi nää KAKS päivää sitte lomailla ja nähdä vielä kavereita ennenku pitää taas hypätä bussiin ja matkata Helsinki - Vantaalle...ja Ruotsiin ja Lontooseen.
Mutta tiedätteks mitä, ei se mitään, sillä mulla on hellllvetin hyvä fiilis kaikesta; mä koen olevani onnellinen just nyt niin paljon siitä, että mulla on vielä 2kk Lontoota jäljellä...mutta vain 2kk siihen, että muutan taas kotiin;
Suomi on koti. Täällä mulla on kaikki mitä mulla on, ja nyt mä olen saanut sen mitä mä hain ja halusin kun mä Englantiin tammikuussa lähdin
- mä olen kasvanut ihmisenä, oppinut itsestäni vitusti uutta ja pohtinut hitosti sitä, mitä mä elämälläni haluan tehdä.
Mä olen myös saanut hurjasti itseluottamusta ja hitosti uusia ikimuistoisia kokemuksia ja arvokkaita muistoja.
Nyt mä voin sanoa, että ehkä mä olen nyt myös valmis palaamaan taas kotiin.
Mä en vielä tiedä miten noiden koulujen kanssa käy, mutta se ei haittaa mua; koulun aloittaminen ois se toissijainen juttu, jonka haluisin syksyllä toteuttaa - mä olen kuitenki vasta 20v, joten miks mulla pitäis olla niin kiire joka paikkaan(?). Mulla ei oo kiire mihinkään.
Lyhyesti sanottuna siinä se mun tähänastinen Suomen oleskeluni. Nyt mä istun omassa huoneessani, eikä mulla oo kiire miiiinnekkään... ja näin mä jopa salkkarit tänään!
Pitää mennä ajoissa nukkumaan, koska mun niska oli katketa bussissa ku yritin yhdellä auki pysyvällä silmällä lukea Harry Potteria ja samalla koittaa kannatella painavaa ja väsynyttä päätäni ylhäällä..Huittisissa paikansin poskeltani kuolavanan, joka iloisesti oli valunut sitte suustani siihen niin mukavasti juu, tietysti...ja nyt on sitte kaikesta siitä nuokkumisesta niska niin jumissa, että pää ei käänny ku vasemmalle..
Eipä tässä muuta, taidan rentoilla loppuillan.
CHEERS, ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti