(Jenni Vartiainen -Minä ja hän, u knoow)
Täällä mä vaan kyynel silmässä kuuntelen kyseistä piisiä uudestaan ja uudestaan. Harmi vaan, ettei löydy parempaa versiota kappaleesta Jesse Kaikurannan esittämänä - se kuultiin siinä eräässä musiikkiohjelmassa joskus keväällä, en mä tiiä (koska itseltäni meni koko kisa ihan ohi, mut kerran kuulin ohimennen sen version ja kyynelkanavat avautu kyllä sitte...huhhu, pillitin ku pikkulapsi).
Mulla on vaparipäivä - niin on lapsillakin. Me ollaan kaikki visusti pysytelty oven tällä puolella kun ei kerran oo pakko mennä mihinkään tänään - tuolla sataa ja sataa ja sataa ja on viileeki...hyiiii.
Toisaalta, tää päivä on ollu kyllä aika tylsä; mitä nyt nukuin pitkään, söin puuroa ja katoin lasten kaa Maa aikojen alussa -piirrettyä, pesin pyykkiä, ajelin sääreni, palelin ja puin kolme paitaa ylleni, katsoin Up -leffan ja pillitin ekan kerran (ja nukahdinki kesken sen leffan), seikkailin youtubessa ja löysin Minä ja hän -piisin ja pillitin tokan kerran, join paljon kahvia, olin liian laiska puhdistamaan silmälaseja (hyvä jos näiden läpi ees näkee), mietin ja pohdin liikaa asioita - kyselin jo Elisaltaki, että mitä mä teen jos pääsen opiskelemaan tonne Vantaalle tai Espooseen (Laurea amk, joka on nyt sit oikeestaan se ainoo koulu joka mut voi hyväksyy opiskelijaksi...), ja mietin miltä mun pankkitilin saldo näyttää sitte elokuussa ku oon 7kk asunut Lontoossa varsinaisesti tienaamatta penniäkään.... ja sellasta kaikkea mukavaa kuuluu tähän päivään.
Vois sanoa, että ei oo mikään lempparipäivä ollut kyllä tämä
- miten mä ykskas voin olla näin väsynytki?
Mun pää on ihan jumissa, mut silti siellä vilisee ajatuksia ja kaikkia sellasia juttuja, joita mun pitäis jo nyt ryhtyy miettimään ihan vakavissaan, koska syksy on pian täällä.
Kahdeksan viikkoa ja meikä muuttaa pois täältä
- mulla on kolme vaihtoehtoa jo suht valmiiks mietittynä syksyn varalle, mut jotenki sekin vituttaa, et koulupaikasta saa tiedon vasta siinä heinäkuun alkupuolella tai vasta puolivälissä.....eihän sitä voi tietää, miten siihenki sitte suhtautuu ja unohtuuko kaikki valmiiks mietityt suunnitelmat tai jotaki. Mut sen näkee sitten. Ei tässä vielä muuta voi ku pitää suunnitelmat avoinna ja vaan katella jo valmiiks niitä kämppiä vähän sitte kaikkialta mihin vois mahdollisesti muuttaa, ja oikeesti miettiä mitä sitte tekee jos koulupaikkaa ei vielä heru.
Tai no, sitten mä kyllä muutan joka tapauksessa.
Etin duunia, harkitsen avointa yliopistoo ja sellasta.
Ehkä nää asiat tästä rupee sit järjestyy vähän omalla painollaanki ku vaan lopettaisin tän murehtimisen...tällasina päivinä mä vaan en voi sille mitään, että alkaa vähän ahistaa ja pää menee jumiin. If only this bloody rain would go away I would be happy. Haluun sen kesän. Mihin se hävis? (Ja tiedän, se on Suomessa........)
Jjooh. Miten mä nyt oonkaan pohtinut tänään niin paljon....Toi kyseinen kappale herätti myös pelottavia ajatuksia sen suhteen, että kokisin jotenki olevani vähän jo kyllästynyt sinkkuuteen.
Ei jestas, taitaa tulla painavaa asiaa nyt, mutta mitä sitte? Pakko saada purkaa tätä jonnekki - olkoon se kanava nyt sitte tää blogi.....(voi tsiisus):
Missä se hän on?
- miten mä ykskas koen, että mun sitoutumiskammo ois jotenki irrottamassa otteensa musta...siis että ajatus parisuhteesta jonkun kanssa sillee ajatuksen tasolla ei kuulosta ahdistavalta/ mahdottomalta ajatukselta...enää. Mä luulen, että koska oon nyt saanu elää täällä näin huolettomasti ja omilla ehdoillani ja ihan vaan omaa elämääni niin siihenki turtuu. Yhtäkkiä se ei enää ookkaan niin hohdokasta olla ihan vaan yksin. Toisaalta, pelkään ehkä vieläkin sitä että hukkaisin itteni parisuhteeseen. Siks mä en olekkaan seurustellut elämäni aikana ku kerran, mutta sillon se oli jo vakavaa. En mä tiedä, kaikki äklöt parisuhdeihmiset tuolla söpöilemässä Lontoon kaduilla ei enää ookkaan automaattisesti oksettava näky....yäääääää. Nyt riitti. Se siitä aiheesta - kunhan nyt vaan vähän mietiskelin........anyway, täällä ollessa on ainaki tajunnu sen, miten erilaisia nää maapallon kaikki miehet voikaan olla....ehkä se hän joskus kävelee vastaan, mut ennenku näin tapahtuu voin aina luottaa kuitenki siihen, etten koskaan jää yksinyksin - mulla on ihan mahtavia ystäviä, joista voi pitää kiinni ! Joo, se siitä. Ny riitti jo, palaillaan muissa aiheissa joskus sitten....
NAUTTIKAA KESÄSTÄNNE !
CHEERS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti