"Here I am!
>
> Haha, täs tulis nytte sitte tiukkaa tarinaa...
> Mistäs mä ees alottaisin..no, vaikka siitä ku jätin sen huolesta sekavan isäni turvatarkastuksen toiselle puolelle ja huikkasin heipat. Sen jälkeen mulla oli pari tuntia pelkkää odottelua Helsinki -Vantaalla. Paniikkivaihe oli siinä vaiheessa jo ohitettu, thank god se vaan hävis ykskaks - tuntu niin oikeelta istuskella siellä yksin käytävällä ja odotella et pääsis lentokoneeseen!
>
> Eka lento oli vähän myöhässä - piti skrapata kunnolla kone ku Helsingissä oli lunta joka paikassa...
> mutta sitten ku lähettiin, niin kone ehti vaan nousta ja laskea kun oltiinkin Arlandan kentällä, Tukholmassa. Siinä iski paniikkivaihe tokaa kertaa. Olin ihan hukassa. Tuijottelin sitä jotain Departures -taulua enkä löytäny lentoa Lontooseen. Vau, ajattelin. No sitten vaan lähin kävelemään kun eihän stressaaminen muutaku pahenna tilanteita aina. Siinä sitte kävellessä jotain 4 terminaalia huomasin isomman taulun missä luki isolla kaikki Lontoon lennon tiedot. JEE!
>
> Toinen lento sujuikin sitte vähän jännemmissä merkeissä..mulla ei ollu aavistustakaan miten kauan se kone lentäis Lontooseen (olin pudonnu jo kärryiltä et tyyliin missä aikavyöhykkeellä ollaan ees Ruotsissa, haha. Siis 2h on se aikaero Englanti-Suomi). Siinä sitte torkahtelin vähän ja mietin mihin ihmeeseen oon matkalla. Ykskaks joku kuuluttaa ruotsin kielellä jotain mitä en ymmärrä, mut ajattelin et mehän varmaan laskeudutaan jo! Näkyi siellä joku saari alapuolella, ehän mä tiiä mikä. Sitten rupes kone tärräämään - kamalia ilmakuoppia - ja mä ajattelin että kuolen. Mut selvisin. Siinä tärinöissäni tuijotin alas enkä voinu uskoa mihin meen: näkyi kaikki Big Benit ja kumppanit, niin paljon taloja että näytti ku koko saari uppois niiden painosta.
>
> Laskeuduttiin ja päätin seurata muita kanssamatkustajia jotka niin viisailta näyttivät - ne johdatti mut sitten siihen johki passien tarkastukseen (joku turbaanipäinen tullimies hörähti mun passikuvalle, jossa oon söpö 10-vuotias....) ja sen jälkeen tultiin laukkuhissille. Mun pinkki laukku-ihanuus tuli kerranki melkein ekana! Siinä sitten mietin et noniin, nyt kun kävelen tonne johonkin exit-kyltin suuntaan ni siellä jossain on "perhe" odottelemassa. Olin ihan hermoissani siinä kävellessäni, mut sitten ykskaks näin lapun missä luki "MIINA".......
> Tim ja pojat ne siinä oli, ihan tajuttoman sulonen suklaasilmä A ja pieni F, joka ei uskaltanu kattoa mua päinkään ku niin ujostutti. Siinä sitten lähdettiin autolle päin ja mä tuijottelin suu auki kaikkea. Ulkona oli niin lämmin (verrattuna siihen tammikuiseen Helsinkiin) ja kirkasta että huhhu; näiden "it's a chilly day" on joku alle 15 astetta - mun mielestä täällä on niin miellyttävän lämpöstä!
>
> Pikku-F rupes vähän kiukuttelee siinä kentallä kun se olis halunnu ostaa yhden lehden jostain kioskista (oli raukka niin väsynyt), ja näin ku host-isä oli ihan nolona siinä, yritti vaan ajaa autoa ja mietti että mitähän mäkin ajattelen (sanoin sitten illalla ruokapöydässä etten ajatellut oikeen mitään, sillä olenhan päiväkodissa jo nähnyt vaikka ja mitä ja paaaaaljon pahempaa - siis ku syksyllä ne 3kk vietin harkkarina 3-4 -vuotiaiden osastolla. Tim oli helpottuneen olonen ku se oli varmaan luullut et pakkaisin jo laukut ja häipyisin).
>
> Oh dear! Mutta siis kaiken kaikkiaan...ihan mahtavaa! Perhe on tosi rentoa porukkaa, mun ei tarvii melkeen mitään kotitöitä tehdä et pääasiassa lasten kanssa oon ja teen niille ruuat ja eväät kouluun. Tänään lähettiin sitte ekaa aamurutiinia liikkeelle. Host-äiti siis lähti töihin taas loman jälkeen, ja nyt on sitte mun homma saada lapset kouluun. Matkaa sinne on joku 5min, ja on niin hassua kun nää pukee koulupuvut aamulla päälle ja näille tehään eväät sellasiin sulosiin eväslaukkuihin. Kaikki lapset saatetaan koulun ovelle saakka (tyyliin kidnappaajien varalta täällä on tiukemmat säännöt ja koulun ympärillä on aika hurja rauta-aitaki). Tänään sitte kattelin niiden muiden lasten vanhempien joukossa kun ne pikkuset meni kouluun, sitte tulin tänne kotiin. Nyt oon vaan hengaillut ja meen varmaan kävelemään tonne jonnekkin tänään vielä ennenku muksut pitää taas hakea kotiin...
>
> Täällä on niin kodikkaan näköstä, kaikki talot vieri vieressä ja jotenki sellasta vanhanaikasta mikä näyttää kodikkaalta (siis sellasta ku Skinssis - hah, eka musta tuntuki et oon jossain tv-ohjelmassa täällä tai jotai...). Vääränpuoleinen liikenne on kyllä tosi outo, ja koko liikennesysteemi yleensäkin...hulluja neljäkaistasia liikenneympyröitä...onneks mun ei tarvii ajaa autoo täällä!
(Se olis jo hajalla se).
>
>
> Bussit ja metrojutut on vielä ihan hakusessa, tai ainaki se miten Lontooseen pääsee (:D) et tällä viikolla pitää totutella pikkuhiljaa kulkemaan tonne vähän keskustaan päin (Harrow`n keskusta on pieni, mutta on siellä jotain kahviloita ja kauppoja). En tiiä koska suuntaan Lontooseen, mutta en malttais kyllä kauaa odottaa että pääsen sinne!!!
>
>
> That`s it. Host-äiti puhuu lapsille suomea (niin mäkin) ja on sulosta kun ne vastaa pääosin englanniksi (aussiaksentilla, eli en varmaan onneks opi sitä ärsyttävää enkkuaksenttia ainakaan liian kunnolla täällä) mut välillä suomen ja enkun sekotusta. Tosi kivoja muksuja, E:llä oli 9-v synttärit sillon lauantaina ku tulin ja tää talo oli täynnä kiljuvia tyttöjä :D mut muuten ihan suht rauhallisia nää on; tykkää pelata Wii:tä ja leikkivät kaikki suht nätisti yhessä. Saa nähdä mitä käy kun mä nyt iltapäivällä kokkaan niille... no ei, ihan kilttejä ovat mut en saa jäädä heti mikskään ovimatoks jos ne yrittää manipuloida mua (niinkuin Kahmolla esim yritettii, haha)...
>
> Terveisiä nyt hei! Vastaile kans mitä oot hommaillu ku on hassuu ku ei tiiä mitään suomi-asioita täällä, oon ihanku eri maailmassa. Tää kyllä on eri maailma...luulen et kyllä mä tuun täällä viihtymään tosi hyvin, we`ll see millon täältä malttaa lähteä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti