torstai 12. heinäkuuta 2012

Löpinää höpinää

Hitain viikko sitte vähään aikaan on tää viikko ollut nyt kyllä.
Ei hitsin vitsi ku ei paljoo naurata.
Huomenna naurattaa, koska huomenna on se perjantai.

   Eilen keskiviikkona pääsin kyllä elokuviinki: hassuu oli, että se teatteri (siis yksi niistä monista huoneista) olin melkeen täysin samanlainen ku Rauman leffateatteri....yhtä pikkunen!
   Oltiin katsomassa Magic Mike - kunnon chick flick, mutta sisälsi kyllä enemmän paljasta pintaa ku tavalliset äklö-romanttiset filmit. Niin ja tässä filmissä oli kyse mies-strippareiden elämästä...
No mutta, vaikka leffan juoni oli jokseenki hieman pliisu ja olematon, niin kukapa nyt ei joskus haluais katella suurelta valkokankaalta tyyppien kuten Channing Tatum tai Matthew McConaughey vatsalihaksia...hehhe.
   Oltiin tyttöporukalla leffassa (eräs Mari pyysi mua mukaan porukkaan, koska ei oltu vähään aikaan nähty ja Mari on lähdössä jo takas Suomeen). Leffan jälkeen huikattiin heipat ja fiilis oli tosi haikee: Marilla lähtö on edessä jo lauantaina, mutta miltä musta mahtaa tuntua kun mulla on pari päivää jäljellä?
   Kotimatkalla metrossa mä jumiudun pohtimaan asioita ja melkeen istuin ohi oman pysäkkini...päässä pyöri ne samat kuluneet aiheet, joista ollaan tän blogin puolellaki kuultu jo ihan liian monta kertaa (sorryvaa).

   Kuuntelin Pendulumia ja kävelin pimeässä tubeasemalta kotiin.
   Melkein satoi.
Mietin siinä sitte, että miten monta metromatkaa mulla mahtaa olla jäljellä?
Miten monta kertaa ohitan kävellen nämä samat talot tällä kotikadulla?
Miten monta aamua mulla on jäljellä siihen, että tulee vika aamu ja mun pitää hypätä taxiin ja matkata kohti lentokenttää jo aamuvarhaisella?
Miltä musta mahtaa tuntua, kun Elisa lähtee kotiin ens viikon lauantaina ja mä jään tänne vielä?
Miten mä selviin ne 8 arkipäivää ens viikon jälkeen ku muksuilla on alkanu kesäloma?
Miten mä pakkaan kaikki mun tavarat?
Mitä mun pitää vielä ostaa?
Mihin me halutaan huomenna Elisan kaa mennä, koska se on sitte meidän vika perjantai Lontoossa (ja vika illanvietto)?
- ja niin edelleen ja niin edelleen, tää kysymysvirta ei lopu.

   Toisaalta on kysymyksiä, joihin mulla on jo vastaukset, joten ehkä tää tästä.

   Pitää vaan nauttia tästä ajasta kun tätä vielä on (ja silti muistaa nyt hoitaa niitä pian alkavan suomielämän velvollisuuksia liittyen siihen pk-seudulle muuttoon ymsyms. u knoow).

   Tavallaan siis pieni stressinpoikanen on koko aika läsnä; oli kyse sitte tästä elämästä täällä, joka loppuu tai sitte siitä ihka uudestä jännästä elämästä, joka alkaa kun tää elämä loppuu.
   Huh.
Nyt menee pää jo jumiin.
You get the point. :)

   Anyways, eilen syötiin dinneriä aikuisten kesken, siemailtiin viiniä ja maisteltiin meidän vieraiden (niiden häämatkalaisten, joista mainitsin) kokkailemaa ruokaa.
Tuli puhe sittte mun lähtemisestä. Enkku-äiti sitte sano, et meidän perheen pienin oli jo joku ilta todennut, että hänen ainaski tulee Miinaa ikävä kun se lähtee; I love Miina. Awwwww, mulla meinas mennä kreikkalaiset salaatit väärään kurkkuun ku tulin niin iloiseksi.
Siis vaikka mä esim. eilen viimeks korotin aika isosti ääntäni kun täällä hypittiin pitkin seiniä (eikä dinner maistunut, ei sitten millään..) niin on kiva tietää, että nää muksut ei vihaa mua (:D).
   Toisaalta myös tiedän, että oon hakeutumassa oikeelle alalle (kun nyt sosiaalialalle pääsin opiskelemaan), koska tää homma sujuu, tai sillee. Au pairiksi musta ei enää tän 7kk jälkeen ole, mutta tää kokemus on ollut kaikin puolin maailmankuvaa ja itsetuntemusta kasvattava kokemus. Itsevarmuuttakin on tullu kartutettua lisää (hyvällä tavalla vain kuitenki), sillä tää kokemus on näyttänyt, miten ihminen itse on vastuussa omista valinnoistaan elämässään.
Oon super-iloinen, vaikka tää kohta loppuukin.

   Jaahas, nyt väänsin sitte jonkinlaista väliaika-postausta sitte. Vieläkään en oo saanut aikaiseksi mitään niistä lupaamistani postauksista, mutta kyllä mä ne vielä toteutan. Tänään mulla oli vapaa-aamu ja nukuin vahingossa puoli yhteentoista...hupsis. Kävin mä kyllä lenkilläkin, siis nyt kun voi taas ku on lihakset palautunu Pariisin reissusta...Anyway, koitan "ehtiä" kirjottelemaan tässä vielä ku nyt täällä ollaan vielä !
Mutta huomenna.
Haastan itteni kirjottamaan huomenna jonkun kivan kuvia sisältävän jutskan, joo.

Cheers!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti