Huh.
Eipä ollut taas mikään mutkaton kotimatka eilen, mutta nyt mä istun täällä huoneessani onnellisena siitä, että mua hymyilyttää olla taas täällä.
Jotenkin se iski tajuntaan vasta nyt Suomen lomalta palattuani, että mullahan on kaksi kotia, ja vielä kahdessa eri maassa.
Siistiä.
Tällä kertaa ei tarvinnut matkata koko pitkää kotimatkaa yksin -Elisa hyppäs samaan koneeseen ja istuttiin vierekkäin sitten. Sitä ennen matkasin bussilla välin Rauma - Hki-Vantaa luurit tiukasti korvilla yrittäen vaan rauhottua ja välttyä miltään suuremmilta tunnekuohukohtauksilta. Olin sitten suht ajoissa kentällä, ja siinä sitten hengailin ja kävelin ympäri kenttää, kunnes Elisa saapui paikalle. Siinä sitten istuskeltiin odottelemassa oikean lähtöportin luona kun kuulutettiin, että se meidän lento myöhästyy tunnin verran -Gatwickin kentällä oli jouduttu sulkemaan vissiin jotain kiitoratoja yms kun joku Amerikasta saapunut kone oli vissiin laskeutuessaan roihahtanut tuleen (asiasta infosi mun enkkuperhe, joiden lento Gran Ganarialta Lontooseen oli myös myöhästynyt).
Se meidän lento meni kyllä ihan mukavasti ja nopeasti -se tunnin myöhästyminen ei tuntunut missään, mutta ne 07f paikalla suoraan mun takana istuvan mukulan potkut penkin läpi mun persuksiin kyllä tuntu...miten jotku lapset vaan on jotenki niin paljon ärsyttävämpiä ku toiset, ku tämäkin muksu puhui taukoamatta ja vielä kovalla äänellä ja jotain ihan tyhmiä juttuja, joille se sen blondi äiti sai sitten naureskella ja mm. keksiä vastauksia siihen, miksei päivänvalo mene maan alle...
Kuvitelkaapa sitten sellainen tilanne, kun olet siinä koneesta lähtiessäsi pyöräytellyt sitten silmämuniasi Elisan kanssa muutamia kertoja ja kommentoinutkin hiljaa (lue: piilovittuillut) koko matkan niistä sen mukulan toilailuista, ja sitten kun hyppäät junaan niin huomaat kauhuksesi, että se sama mukula istuu siinä viereisellä penkillä........(niin, ja se sen äiti katsoo sua vähän ärtyneen näköisenä kun ohimennen siinä niin vilkaiset niitä päin..).
Jooh.
Elisa hyppäs sitten Gatwickillä eri junaan ku mä, ja heti tuli sellanne orpo olo siinä. Ei vieläkään oikeen tiennyt, että missä oli. Viimeistään silloin tajusin missä olin, kun mä istuin taxissa matkalla tosta meidän Harrow'n keskustasta kotiovelle ja näin taas kaikki samat kadut ja talot ja kaikki tuntu niin tutulta.
Hypätessäni sitten siitä taxista oli siinä meidän portin luona paikallisen ruokakauppaketjun pakettiauto venailemassa, josko joku tulis ottamaan melkoisen massiivisen ruokalähetyksen vastaan...koska mun lento oli siis sen tunnin myöhässä, ja junilla ja tubeilla ja lopulta sillä taxilla
kotiin saapuminen kesti jonkin aikaa (ja siis mä olin ainoa, joka olis voinut olla kotona), niin ties miten kauan se lähettimies oli saanut siinä meidän portilla odotella. Siinä sitten se mies hyppäsi autosta kun huomasi mun pinkin matkalaukun ja mut heiluttamassa käsiäni hulluna merkiksi mun paikalle saapumisesta. Kovasti tietysti siinä pahoittelin myöhästymistäni, mutta tää kaveri ymmärsi täysin. Sitten mä yritin siinä saada ulko-ovea auki, jotta tää lähettimies vois alkaa kantaa niitä ruokalaatikoita sisälle...kuinkas ollakkaan sain väännellä ja käännellä sitä avainta siinä pirun vanhassa lukossa, jotta se lopulta aukesi. Seuraavaksi hapuilin siellä pimeässä sitten valokatkaisijaa, ja kun osuin siihen silleen vähän liian nopeasti, että lamppu pamahti eteisestä...niin valot sitten meni poikki koko talosta. Eipä siinä muuta kun pimeässä kyykkimään rappusten alapuolella olevaan kaappiin jotain sulakkeita etsimään..painelin siinä sitten jotain nappeja, kunnes yhtäkkiä kaikki valot pärähti talossa päälle.
Huh.
Lähettimies kantoi niitä muovikasseja eteiseen, ja sitten se lähti ja moikkaili vaan mennessään.
Mä purin sitten ne ruuat keittiöön, ja jotenkin onnistuin saamaan myös tän talon lämmityksen päälle -onneksi, sillä muuten tänne olis kyllä jäätynyt. Kannoin matkalaukun yläkertaan, ja tullessani tähän huoneeseeni tää tuntui ihan omalta.
Oli hienoa huomata myös, miten pitkälle tää kevät on täällä mennyt parin viikon aikana; puihin on ilmestynyt jo lehdet ja ruoho on kauniin vihreetä, ilmassa on sellanen tietty tuoksu ja tuuli on suht lämmin. Nyt ei taas tiedä, että mitä sitä milloinkin vetäis ylleen kun lähtee ulos...yölläkin satoi kaatamalla, aamupäivällä aurinko paistoi ja oli 13 astetta lämmintä, mutta tuuli kovasti, ja nyt iltapäivällä saatiin taas joku lyhyt sadekuuro.
Tästä tää sitten lähtee käyntiin taas tää arki Englannissa.
En oikeen osaa edes uskoa, että tulen olemaan täällä nyt sinne elokuuhun saakka. Ihan mahtia nähdä tää kesä täällä ja elää vielä muutama kuukausi tälleen suht huolettomasti vaan aupaireillen -ja viikonloput Lontoossa seikkaillen ja sekoillen!
Palaillaan,
CHEERS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti