miltä tuntuu katsoa äklöromanttista elokuvaa yksin.
(Tai sitten oon ainut ihminen tällä planeetalla, joka kattoo kyseisen genren leffoja yksin....eh).
On se kyllä hienoo, miten mitättömäksi (ja yksinäiseksi..joo, ja sellasta muuta kliseistä kakkaa)ihminen voi itsensä tuntea viimeistään sen elokuvan viimeisillä minuuteilla
- kun se mies saa sitte viimeinkin (vitun pitkien sadan ja kahdenkymmenenkahden minuutin jälkeen) unelmiensa naisen, ja sitte siinä leffan taustalla soi se piano- ja huilumusiikki, joka jää sun päähän sitte vinkumaan loppupäiväksi..
Pienen hetken sun päässä pyörii sen verran painavan sarjan ajatuksia, että mietit hetken, uskotko todella kaikkeen siihen paskaan
- vai voitko vain vedota hetkelliseen mielenhäiriöön ajatellessasi, että "kyllä, tuolla jossain on myös se minun sielunkumppanini, ja kyllä se sieltä kävelee kadulla vastaan jonain päivänä kun minä sitä vähiten odotan...!"
Jooh.
Tosiaan, kattelin tässä vaparipäivän kunniaksi (ja hikoiltuani hitosti aamulla taas kuntosalilla ryhmäliikunnoissa) The Holiday -leffan, jonka oon nyt kyllä nähnyt jo ainaki neljä kertaa.
Kyseinen pätkä on kyllä ehkä ainut sellanen romanttinen leffa, josta voisin sanoa pitäväni ihan oikeasti (vaikka se onki tosi kliseinen ja sellanen).
Join siinä sitte teetä ja rentoilin leffan parissa - silmäkulmia alkoi hikoiluttaa jossain vaiheessa...oli niin kuuma tee, joo, siitä se johtui...että mun kädet paloi...täällä sisällä ku on välillä niin saatanan kylmä ku lämmöt on välillä pois päältä niin piti puristaa kuumaa teekuppia kohmeisilla käsillä..niin, ja täällä on joku hiton sadekausi meneillään, että kyllä on kivaa. On täällä sentään valoisaa ja keväistä.
Anyways,
Elisa: mä päätin, et jos ollaan molemmat vielä sinkkuja sen jälkeen ku ollaan käyty koulumme, niin muutetaan lontooseen kimppakämppään.
--- mitä vittua me sit suomessa enää homehdutaan.
Tullaan sit tänne takas ja etitään täältä ittellemme miehet ja syödään intialaista take awayta ja pidetään illanistujaisia ---.
Aiheesta tuli vahingossa tän tiistaipäivän teema.
Kyllä. How sad is that?
Niin, ja vastaus Elisan nerokkaaseen suunnitelmaan oli (tietysti) kyllä.
Fuck yeah! How great would that be?!
Jooh, eipä tässä muuta tästä päivästä - tai päivän teemasta.
Take care, ja mä koitan ryhdistäytyä tän blogipäivittelyn kaa nyt pikkuhiljaa (meinaan, ku jotenki nyt tökkii tää kirjoittelu ja väkisin yritän jotain keksiä..) ja sellasta.
Tässä hyvä biisi.
The Killers putkahti mieleen ykskaks, ku viikonloppuna tuli krebailtua näitten tahtiin..niin, ja tossa The Holiday'ssa Amanda bailaa viinipäissään täysillä tätä yksin...
CHEERS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti