Sin se sit läks, Suomeen

   Elisa - se istuu nyt jossain lentokoneessa matkalla kotiin.
Tää on jotain niin outoa; Elisa ei asu enää Elisan kotona, Elisan huoneessa.
Koko ajatus on pyöriny koko päivän tuossa pääni ympärillä, mutta se ei oo vieläkään osunut tajuntaani; mä en vaan käsitä, että tavallaan kaikki on nyt loppu.
   The End - that's it. 11 päivää ja on mun aika lähteä. Sitten tää lontooelämä on lopullisesti ohi.
Mä en kestä ajatusta siitä, että aika on melkein loppu, mutta samalla oon jotenki helpottunut.
Nyt mä vasta tajuan, että kohta koko tää lontooelämä on vain kasa muistoja. 
Ihan hullua.

   Mä oon ihan hurjan iloinen Elisan puolesta - se pääsee kotiin, jossa sen ihmiset on.
Aamulla ku pakattiin Elisan laukkua (hirveissä darroissa) musta tuntu ku oltais pakattu sen laukku suomilomaa varten. Nytki musta tuntuu, että Elisa ois tulossa takaisin, ja että sitte voitais taas seikkailla Lontoossa - ajatus siitä, että niin ei tuu tapahtumaan on vaan tällä hetkellä ihan sietämätön. 

Meillä oli ihan vitun hauskaa.
Toisaalta, tältä keväältä jäi talteen kyllä sen verran mieleenpainuvia muistoja, että luulenpa, et niitä ei tulla koskaan unohtamaan. Nyt ois sitte vaan aika mennä eteen päin.
  
   Mun päätä särkee (hiipivä darra alkaa kyllä vihdoinki helpottaa..), enkä pysty nyt enää ajattelemaan tai en voi muuta ku alkaa vollottaa täällä huoneessani; mä oon eristänyt itseni tänne iltapäivästä lähtien (jolloin tulin kotiin Elisan kotoa, joka ei ole enää Elisan koti....!?!) ja yrittänyt keskittyä Harry Potterin katsomiseen ja koomailuun - äsken kävin syömässä takapihalla ihan muikeen hyvää grillisapuskaa ja näyttäytymässä elossa olevaksi mun hosteille....oli kiva kuulla host-isältä, että näytän vieläki ihan karseelta...(totuus). Siinä sitte syödessä joku otti puheeks myös mun lähtemisen (mä koitin siinä sitte vaan keskittyä syömiseen, sillä ois muuten tullut kyllä tippa linssiin..) ja hostit totes, että niiden on ehkä pakko tulla moikkaamaan mua Raumalle sitteku ne muuttaa Harjavaltaan muutamiks viikoiksi kesälomaa viettämään.
Mun paha olo helpottu vähän.

   Anyway, nyt mä en jaarittele enempää (enkä ajattele!), koska mä en pysty, ei pyke ny.
Jatkan Harryn tuijottamista.
Tänään menen myös ajoissa nukkumaan (ja nukun huomenna niin pitkään ku suinkin kykenen).
Ja hei arvatkaapa, mitä joku on menny lupailemaan....no että Brittilandiaan saapuisi KESÄ huomenna (tai viimeistään ens viikon alussa..), joten taidanpa ottaa kerranki sunnuntain ihan sillee rennosti jos näin sattuiski käymään - vois röhnöttää tossa pihalla ja lukea Potteria.
Ja kyllä, muhun on iskenyt se Pottermania...

Kuullaan ja aika pian nähdäänkin, ihmiset!

Cheers!