torstai 23. helmikuuta 2012

En kaipaa sun ikiroutaa, en tarvii sun napajäätä

Hehe, Jukka Poika -Ikirouta (biisi itsessään taitaa kuitenkin sisältää jotain säätiloja syvempiäkin merkityksiä ja vertauskuvia, mutta pah! Tähän tekstiin se sopii aivan mainiosti otsikoksi!)
  Meikällä on kevättä rinnassa, vai miten se meni: täällä on 16 astetta, aurinkoa ja lintujen älämölöä. Oon ihan innoissani tästä, sillä normaalioloissa siellä Suomessa (terkkuja siis sinne!) saisin vielä palella   parisen kuukautta ja hautautua niiden lukuisten vaatekerrosten suojaan mennessäni ulkoilmaan.                            Mutta....tästä Englannin (meinaan eteläisen osan) säästä ei kyllä voi tietää mitä tuleman pitää: välillä ollaan nollan vaiheilla ja sataa vaakasuoraan, seuraavana päivänä kiritään melkeen tonne kahteenkymppiin ja aurinko paistaa koko päivän. 

Tai sitten tää kaikki tapahtuu saman vuorokauden sisään...
  
  Niin ja olihan meillä nyt se vajaa kaks viikkoa kestänyt eteläiselle osalle poikkeuksellinen lumijaksokin -ota tästäkin nyt sitte selvää, vielä ei saa kyllä villakangastakkia tunkea komeron pimeimpään nurkkaan...mutta tää tyttö lähtee kyllä huomenna Lontoon keskustaan metsästämään ittellensä nyt vihdoin ja viimein sitä täydellistä kevättakkia: nahkatakkia! 
   Meinaan suunnata Topshopin ihmeelliseen kolmikerroksiseen maailmaan -sekä nyt viimein sinne New Lookkiin, ah! Missiona olisi löytää se täydellinen musta nahkatakki, josta olen aina unelmoinut: niittejä ja vetoketjuja, kiitos! 
   
  Tänään olin reippaalla päällä syötyäni annoksen puuroa kera mustikoiden ja sitruunahillon (!!!), ja katsottuani sen 90210:n aamuisen jakson, joka olikin sitten taas ahdettu liian täyteen drrraamaa. Siitä sitten suuntasin bussipysäkille päin ja salille. On kyllä hassu juttu miten erilaista tää salimeininki on täällä kuin siellä Suomessa (tarkoitan sitä meidän pikkupaikkakunnan kuntosalia nyt lähinnä, enhän mä muissa oo käynytkään). Salilla jossa käyn, on kaikki ihan uusinta uutta ja hienoa ja vaikka mitä: 20 juoksumattoa lämppäriaulassa ja 5 televisiota katonrajassa, musiikki soi (jopa siis Skrillex! sekoan) täysillä......ja täällä esim. ne personal trainerit aina moikkailee tai on kyselemässä, että onks kaikki hyvin, ja koko ilmapiiri on paljon rennompi -täällä päin ne kyyläävät lihaskimput ei myöskään nolostele heittää kommentteja, kuten       "I can`t get my eyes off you, darling. What`s your name?"...................
eihän siinä muuta voinut kuin nauraa, sillä olinhan mä niin hehkee lähes meikittömänä hiukset päälaelle heitettynä ja naama juoksumaton jäljiltä hehkuvan punasena.......mutta anyways, ehkä mä itsekin syyllistyn välillä tuijottamaan vaivihkaa viereisellä juoksumatolla pinkovaa komistusta, mutta en mä kyllä lähtis testailemaan mitään paskoja iskurepliikeitä siinä tilanteessa.... MUTTA niin, tosiaan. Nyt katkes kyllä ajatus....

  Niin, mä lupailin kirjottaa viime sunnuntaista jotakin jossakin vaiheessa -luulenpa, että kirjoittelen siitä nyt viikonloppuna, sillä aupparikaverini Zuzanan kameraan tallentui myös muutamia kuvia Camdenista, ja haluan odotella niitä kuvia latautuviksi mun koneelle. 
   
  Onneksi huomenna on taas perjantai (heh) ja taidanpa mennä taas Lontoon keskustaan clubbaamaan! 
Lauantaista ei sitten tiedä vielä, mutta vielä ei, ihme kyllä, oo tullut suunniteltua mitään sellasta turistireissailua johonki päin -jotenki viikonloppusin haluu tehdä mahdollisimman paljon kaikkea, ja tuntuu että kaikki viikonloput on täyteen ahdettuja...siksi siis viettelen sitä perus rentoilusunnuntaita usein maanantaisin tai tiistaisin kun mulla on vapaata aupairin velvollisuuksista! 
   On se vaan niin, että vaikka täällä sairastuiskin johonkin krapulaan (joskusssss), niin pitää vaan koota ittensä ja lähteä taas liikkeelle! Ei täällä ole aikaa vietellä niitä löhökrapulapäiviä, joita Suomessa viettelin -meinaan niitä, että hädin tuskin sängystä nouset koko päivänä kun se kooma on niin jäätävä, että pystyt vaan nukkumaan. Hehe. On se kyllä niinkin, että täällä ollessa se suomalainen juomiskulttuuri (aina pitää vetää kaikki panokset piippuun: ja pam!) on kyllä jäänyt pois mielestä -meinaan, että vaikka tuopit ja siiderit onkin halvempia kuin Suomessa, ei siellä baaritiskillä tartte koko ajan hillua uutta juomaa hakemassa. Täällä ihmiset osaa pitää hauskaa vaikka selvinkin päin........tai ilman niitä miestä väkevämpiä litkuja, joista olen koittanut kyllä pysytellä visusti erossa. 

  Anyways, tässä tekstissä taisi kyllä ajatukset harhailla silleen mukavasti sekavaksi asti. Mutta pointtini oli se, että kevät tulee (sinne teillekkin ihan varmasti!) ja linnut laulaa. Vaikka vettä sattaa niin silti voi naurattaa! Oikeen mahtavan kivaa viikonloppua!
CHEERS!
   
    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti