Hiyaaa pitkästä aikaa

   Oonpa ollut laiska. Blogiin kirjoittelu ei ole mua juurikaan napannut tällä viikolla...no mutta, nyt on sunnuntai-ilta puoli 11, hädin tuskin oon edes 12h ollut tänään hereillä, ja nyt on aikaa vähän taas jaaritella viikonlopun meiningeistä.
  Kummasti maistui uni aamulla, ai että oli ihanaa koisia lämpimän peiton alla täysin tietämättömänä siitä, mitä ulkona tapahtuu; pakkasta ja lumiräntää saatiin mekin tänne, kivaa!
  Toinen tän perheeni pojista oli kuulemma yrittänyt kiskoa äitiään ylös jo kukonlaulun aikaan:

 "LUNTA! Siellä on äiti LUNTA! I want to go outside and make a snowman, mom!"

   Nyt tuolla pihalla seisookin lumiukko, jolla on perinteiseen tapaan porkkananenä ja takissa kivinapit ja kaulahuivi kaulalla. We`ll see miten kauan se tuolla seisoo ennen kuin vajoaa ja sulaa pois (toivottavasti hyvin pian, sillä pidin enemmän Englannin lumettomasta ja suht leudosta talvesta, hehe).
Mutta siis, itsellänihän ei ollut aavistustakaan siitä mekkalasta, joka täällä talossa oli kuulemma aamuvarhaisella vallinnut kun lunta oli satanut -nukuin kuin tukki, sillä edellisenä yönä olivat yöunet jääneet vähäisiksi. St Albanssissa tuli vietettyä ehkä parasta iltayötä pitkiin aikoihin erään aupairkaverini kanssa!

Tässä siis meidän winter wonderland, joka tosin katoaa varmaan ensi viikon kuluessa. Myötäelämisiä täältä sinne koti-Suomen paukkupakkasiin; täällä jo nollan alapuolelle putoaminen tuntuu luissa ja ytimissä, en osaa kuvitellakkaan enää sitä -20 asteen pakkasta...

Tällaiselta näytti kun se lumi putosi maahan lauantaina. Kotoisa olo kun tuolla käveli.

Britithän eivät tunne käsitettä "talvikengät" tai "pakkaspukeutuminen", siispä en tunne minäkään vaan converseilla mennään edelleen, hehe.

Liukasta perkule, lumikelillähän ei kuulu poistua kotoa -eikä varsinkaan autolla...talvirenkaat, mitkä ne on?

                                                                           

   Perjantaista mainittakoon nyt se illan paras oivallus, nimittäin se miten mahtavaa on, että oon sattumalta törmännyt täällä sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa on hauskaa missä tahansa onkin ja milloin tahansa. Tämä ihminen, Elisa, asustelee aupairina St Albanssissa, noin 45min junamatkan päässä tästä meiltä.
Hyppäsin sitten perjantaina joskus 7 jälkeen junaan iso laukku olallani -tällä kertaa olin siis varautunut olemaan yötä Elisan luona- viime kerralla kun lauantai-ilta Lontoossa sujui kaikkea muuta kuin sulavasti ja ajauduttiin Elisan kanssa suht hurjalle seikkailulle ympäri Lontoota yrittäessämme vaan yksinkertaisesti päästä jomman kumman kotiin -missattuamme siis illan vikat tubet, ja ilman pienintäkään aavistusta mistään yöbusseista jotka meidät kotiin vois viedä, hehhe. Kaikenlisäksi tavattiin toisemme kyseisenä päivänä ihan ekaa kertaa, mutta koska heti tuntu, että tullaan tosi hyvin juttuun niin pitihän siinä sitte lähteä myös pubeilemaan (=D)....
   Meidän kotimatkahan kesti silloin jotain 6 tuntia, en itse muista ajankulua. Päästiin kyseisenä yönä siis Elisan kotiin sunnuntaiaamun ekoilla junilla (jotka lähtee 7 maissa) kun oltiin ensin matkustettu varmaan ainakin kolmella eri bussilla kaupunginosasta toiseen vailla mitään aavistusta missä oltiin,  (ja ilman oikeastaan yhtään ainutta aavistusta, oli sen verran tullut kumottua pinttejä pubissa, hehhe!) kunnes lopulta eksyttiin juna-asemalle, jonne päästiin sisälle (Starbucksiin) lämmittelemään ja venaamaan junia. Tämä kaikki sattui ja tapahtui muutamia viikkoja sitten, mutta tällä kertaa oltiinkin sitten viisaita (:D) ja päätettiin mennä St Albanssin keskustan (Elisan kotoa sinne on matkaa ehkä noin 5min taxilla) pubeihin ja lopulta yhteen clubiin. 

   -Ja voi että oli hauskin ilta sitten tän Lontoossa oleilun aikana!  Juomia sai kahdella punnalla, joten join sitten Smirnoff icea janooni. Pubikiertelyn jälkeen lähdettiin vähän jossain kaupungin laidalla sijaitsevalle clubille, nimeltä Batchwood. Meininki oli sellainen roiskeläppä meets converset -itselläni oli rennompi asu, niin myös Elisalla, mutta kyllähän me sinne clubille päästiin sisään, sillä siellä ei sentään ollut mitään pukukoodia (niinkuin Lontoon keskustan clubeissa; korkokengät ja mielellään mekko tai et ehkä pääse clubin ulko-ovea pidemmälle). Suuri osa näistä bilehileistä täällä on kuitenkin sellaisia roiskeläppien ystäviä, jotka ei vaan voi lähteä ulos ilman tekoripsiään ja 10 sentin korkojaan -jotkut jopa jättävät housut tai hameen kotiin kokonaan, ja päättävät lähteä yön selkään ilman rihman kiertämää tuossa vyötärön alapuolella. Huvittavaa. 

   Anyways, kuvia ei ole illasta, sillä pelkään hukkaavani kameran jos sellaisen mukaani otan näihin iltarientoihin, haha. Olisi silti ollut kiva ikuistaa mun ja Elisan tanssilattiamuuvit ikuisiksi ajoiksi....oli niin järjetöntä vaan tanssia täysillä ja olla välittämättä mitä muut (lähinnä roiskeläppäbarbit) ajattelee.
Siellä me pistettiin koko tanssilattia sekaisin, mä taidoin myös haastaa pari kaveria tanssibattleen.
Siinä se yö meni tanssiessa (ja hätystellessä muutamia takapuolenkourija-äklötyksiä pois ympäriltä) ja pitäessä hauskaa. Onneksi ympärillä pyöri muitakin kuin äklötyksiä, täällä riittää sakkia moneen lähtöön! Lähdettiin sieltä clubilta valomerkin tullessa (sekin saapui ihan yllättäen ja "liian äkkiä" of course), hypättiin taxiin ja päästiin nopeesti ja turvallisesti Elisan kotiin. Ilta sujui siis hieman sujuvammin kuin edelliskerta, jee!

   Lauantaina sitten koomailin pari tuntia kotosalla sinne päästyäni.
Päätettiin kuitenkin lähteä Elisan kanssa vielä illaksi Camdeniin kiertelemään (tsekkaa googlen kuvahaku: Camden, niin saat paremman käsityksen paikasta kuin mä voisin ikinä tähän blogikirjoitukseen yrittää selittää!) Se on siis sellainen paikka, josta mielenkiintoista katseltavaa löytyy.
   Suunnattiin Camden Marketille kiertelemään (valokuvaaminen on siellä kielletty, ja paikan tunnelmaa ja kaikkea sitä mitä sieltä voi löytää kun jaksaa vaan etsiä, on ihan mahdotonta sanoin kuvailla, sorry!). Ostin mekon, 10 puntaa, ja aika hienon korun (mulle ja yhdelle tärkeelle ihmiselle, joka saa odotella sellasta pientä pakettia saapuvaks ovellensa tässä tämän kuun aikana!) Camden on paikka, johon on palattava aina uudestaan ja uudestaan (niin Marketille kuin pubeihinkin, heh), mutta tällä kertaa visiitti jäi lyhyehköksi myöhäisen ajankohdan, luoksemme hitaasti hiipineen darran ja yhtäkkiä alkaneen lumimyräkän vuoksi. Tässä nyt vielä muutama nappaamani erittäin huonolaatuinen (pimeys häiritsi) kuva Camdenista:

Camden Marketissa on siis tuollaisia kojuja/pieniä kauppoja ihan hurjasti, eivätkä hinnatkaan ole mitään päätähuimaavia...

...ja vaikka ja mitä ruokapaikkoja/kojuja, kuten tämä vohvelimesta. 

   Parasta koko paikassa on sen tunnelma; löytyy kaikkea aina intialaisesta suitsukekaupasta hevareiden suosimiin vastavirran kulkijoiden vaateputiikeihin, joissa kaikki on mustaa ja nahkaista ja hevi raikaa.
   Yhdestä kojusta löytyi ihan tajuttoman hirveen kamalan hienoja t-paitoja, ja dubsteppiä siellä tuli kaiuttimista. Camdenista löytyy jokaiselle jotakin, ja jos olet nälkäinen, niin silloin kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan vaikka intialaista, meksikolaista tai miksei vaikka kiinalaista (vaihtoehtoja riittää!) ruokakojua, josta saattaa irrota kunnon dinner kahdella tai kolmella punnalla. Not bad!
Tässä tää viikonloppu, CHEERS moi!