Terkkuja mun kaupunkiin

Tässä tänään olen pohdiskellut paljon. Varsinkin nyt illalla kun oon vaan kuunnellut musiikkia ja roikkunut koneella. Välillä päähän vaan putkahtelee ajatuksia, joita ei saa sitten mielestään hätisteltyä koko päivänä. Tänään mun päätä on riivannut ajatus kotiinpaluusta. Iiik, sanon mä. Koti: siellä se on, ja siellä ne mun ihmiset rakkaat on sekä oma huone, omat jutut, omat tutut kuviot. Mutta...siellä se odottelee, eiköniin, vaikka sinne paluuta hieman lykkäisikin?

   Mua vaan on alkanut hurjasti ahdistaa ajatuskin siitä, että joutuisin jo toukokuussa (kun nyt oon ollut täällä jo melkein 2kk ja miten nopeasti tämäkin aika on jo hurahtanut! hittovie!) pakkaamaan kaikki tavarani ja lentämään lopullisesti sinne kotiin -palaisin takaisin siihen vanhaan, tuttuun. Ei, en mä -mä haluan olla täällä mahdollisimman pitkään, sillä Lontoo on jotain ihan uskomatonta -ei tätä voi kellekkään sanoin tai kuvin selittää, tää kaikki on nähtävä omin silmin.

  Täällä vaan kaikki on niin erilaista, että totta puhuakseni ei kauheesti houkuttele ajatus siitä, että ajautuisin jääääälleen kerran viettämään sellaisen kesä"loman", jolloin painan siinä samassa (jo vuodesta 2008 asti! oi kyllä!) kesätyöpaikassani vaan niska limassa töitä kaikki viikonloput ja juhannukset ja kaikki -ja mennäkseen esim festareille tai lomareissulle on kauhea vaiva sopia työvuorot niin, että pääsis hetkeksi pois kotikulmilta ja viettelemään kesää....kivvaa.
  Kesä LONTOOSSA houkuttelee ajatuksena paaaaaaaaaaaaaaljon enemmän. juma! Ja kun mun kaveri Elisakin meinaa täällä hengailla heinäkuuhun saakka, niin....ääääääääääääääääh. Päätä särkee.
 
  Täällä Lontoossa on niin paljon tehtävää ja nähtävää ja koettavaa (kaikkea!!), ettei se 5kk, jotka alunperin ajattelin täällä voivani viettää, vaan millään riitä kaikkeen siihen. Jotenka, jos vaan asiat rullaa näin hyvin kuin tähänkin asti, voisin ehkä olla täällä kesäkuunkin -kesäkuun alussa tosin pitäis sitten vaan lennähtää Suomeen hetkeks vierailemaan vähän Ammattikorkean pääsykokeissa.....
mutta, mikä estäis mua jäämästä? Toki tässä kohtaa moni vastais "käytä järkeäsi, hanki kesätyö ja tahko rahaa (jota siellä Lontoossa eläessäsi nyt tuhlailet) tulevaa opiskelijaelämää varten!"
   Totta puhuen...mun mielestä järjen käyttö tässä mun tapauksessa tarkottais kuitenkin sitä, että kun mä hitto tänne Englantiin olen nyt tullut asustelemaan, niin tästä pitää nyt ottaa kaikki irti ja vaan elää tässä hetkessä, perkl. Raha ei saa olla se järjen ääni, joka mun ratkaisujani tässä nyt ohjaa -tässä kohdin kuuntelen myös sydämeni ääntä ja totean, että rahaa rikkaampaa on todellakin ne ihmisen elämänkokemukset ja sellainen elämä, jossa on onni. U know.

Näiden ajatusten kera sanon terveiset sinne kotikulmille...niin, ja pahoittelut tästä, mutta Raappana -Kuollut Kaupunki oli inspiraationa tämän tekstin ajatusten synnyssä...heh sorivaa, rakas kotikaupunkini!

"Joo nää kulmat on tutut ku omat taskut, 
Samoist näyteikkunoista heijastut.
Aina samat naamat naamat kun ne näkee sut, 
Aina samois paikois samat tuoksut ja hajut."