Keskushermosto ei toimi enää, ja meistä tulee t-rexejää

 Hiyaaa!
Meikäläinen on tästä lähössä nyt kohta tohon juna-asemalle päin talsimaan, mutta tulin lätkäsemään
tänne pari tällaista todella edustavaa pärstäkuvaa minusta.
Ihan siks tietty, ettei teille tulis liian suuri iksu mua (ja mulla oli vähän sellanen naamanvääntelyolo ku oli vähän tylsää tässä hehhe).
   Aurinko paistaa ja linnut laulaa -ja niin laulan minäkin, sillä tänään on nyt se perjantai.
Viettäkääpä mahti viikonloppu, ihmiset!
Moikkamoi!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...
CHEERS

Punnan sushia, sinihometta ja mansikoita

aeg eh euf, gyaaaa uh ah uh, gye naowenyeeehuh. aeg eh euf, gyaaaa uh ah uh, gyuh nyi nao seddedum. aeg eh euf, gyah, ah, yef, giaoaioseoiiiiinaaiio 
- call 911 now!
(tän hetken kovimman piisin lyriikat siinä....no mutta call 911 now!)

Anyways.

Suolaa haavoihinne, olkaas hyvät:

  tuolla meidän takapihalla alko tulee jo niin kuumat paikat, että tulin tänne sisälle vähän viilentymään (ja kun sitte ohimennen kurkkasin peilistä huomasin, että nyt on pieni sitsueissöni meneillään: meikäläisen yläruumiin etupuoli on ruvennut päivettymään silleen mukavasti, mutta tossa jossakin kohtaa menee sellainen raja, ja selkäpuoli on vielä yhtä valkea kuin ensilumi. Miten mukavaa.)
   Että jos ette usko, että Englannissa voi olla näin upee kevät (KESÄ) kun nyt oon tässä viime aikoina hehkutellut, niin sittenpähän näette tän mun kaksipuolisesti värittyneen pintani ku tuun ens viikolla sinne Suomeen...
   Ja jottei ne suolat kirvelis nyt liikaa, niin totean nyt vielä kerran, että nää Englannin säätiedotukset tosiaan luulee, että tää aurinko ois menossa piiloon nyt hetkeksi aikaa. Anyways, tulipahan nyt sitte kerättyä sitä D-vitamiinia keho täyteen ku tuolla istuskelin...tai sitä jotai vitamiinia, mistä on niin hyötyä taas joka asiaan....

  Mitähän vielä....eiku aivan, munhan piti tähän tulla heittelemään vähän kuvia siitä viime viikonlopun piknikkihetkestä Hyde Parkissa!
   Oltiin lauantaina siis Elisan ja sitte yhden Kian kanssa yhdessä ostoskeskuksessa Stratfordissa, jonka jälkeen käytiin hakemassa piknikkievästä ja hypättiin central linen tubeen kohti Oxford Streetiä.
   Hyde Parkin vihree nurmi ja se populaation määrä....ihan mahtava paikka istuskelulle ja hengailulle...ja ruokailulle tietty!
   Mentiin hakemaan juotavaa sitten siitä ihan Hyde Parkin vieressä sijaitsevasta kaupasta. Kun päästiin sitte sinne kylmähyllylle saakka huomattiin, että sehän oli TYHJÄ! (Oxford Streetillä kun ei kauheesti noita supermarketteja ole, niin vaihtoehdot oli vähissä...ja muutama muukin piknikille aikova oli ajatellut juuri siitä kaupasta sitten tulla hankkimaan eväänsä).
Siideriä (ainakaan mitään hyvää) ei tainnut olla enää yhtään, joten napattiin sitten Smirrepullo Kian kanssa puokkiin -ja Elisa osti kaljat. Lauantai-iltapäivän piknikillä kun on pakko olla jotain muutakin kuin cokista, niin se vaan o! Se kassajonokin mutkitteli sitte siellä hyllyjen välissä koko kaupan leveydeltä, mutta onneksi se liikkui nopeasti. Siinä kohtaa tajusi taas, miten isossa kylässä oikeen asuu.
   Ja eikun etsimään joku hyvä läntti nurmea sieltä pikku-puistosta, johon vois hetkeksi pyllähtää syömään ja juomaan!

Elisa ja "mitä nää on" -sushit

Todistekappale siitä, että mää maistoin noita!

Siinä se.
CHEERS

"If he has really ugly hair and big boobies I say I hate him."

...totesi tämä meidän 4-vuotias, kun mainitsin, että illalla meille tulee sitten niitä vieraita Saksasta (isä, äiti ja kaksi tyttöä), jotka viipyy muutaman yön. Kun vieraat sitte pimpotti ovikelloa, ei ovella ollutkaan vastassa naisellisilla osilla varustettua miestä.......ja meidän 4-vuotias sai taas uuden tyttöystävän. Niillä klikkas niinku ensisilmäyksellä sen toisen tytön kaa.
   On se muuten hassua, miten lapset voi leikkiä yhdessä ilman minkäänlaista yhteistä kieltä, jolla kommunikoida. Silleen se sitte meni, että nämä lapset keksi sellaisen ihan uuden kielen, jota kukaan ei oikeen ymmärtäny. Itse en sanaakaan saksaa ymmärrä, ja kun sellainen hirmusuloinen 4-vuotias tulee sulle selittämään ihan intona jotain tarinaa
-ja sä vaan tuijotat siinä suu auki, etkä osaa sanoa mitään, koska se ei ymmärrä englantia-
niin tekis mieli vaan huutaa: "Älä sinä siinä kilju, EMMÄÄ YMMÄRRÄ SANAAKAAN!!"
  
   Jooh. Nyt tää meidän muutenkin niin hirmutilava talonpuolikkaamme on täyteen ahdettu ihmisiä monesta eri maasta, ja täällä me sitten elellään yhdessä tän viikon loppuun saakka......pakenen perjantaina varmaan St Albanssiin -ja huomenna on vasta torstai.........
  
   Anyways, multa tais kadota juuri se tämän tekstin sellainen punainen lanka -ajatus, jota mä mukamas lähdin tässä tavoittelemaan....mihinkäs se nyt karkas?
   En tosiaan tiedä.
No, lankaa ei ole, mutta tähän loppuun todettakoon nyt sitten, että hei, arvatkaapa mitä:
   MULLA ON RUSKETUSRAJAT
(haaleat joo, mut siinä ne silti on tossa rinnassa!!)
   Vois jopa sanoa, että tiedättekö sen tunteen, kun kävelet sisältä ulos nurmikolle ilman kenkiä ja istut tuoliin mukavasti siihen kasvot kohti aurinkoa?....(ohh)..se lämmön tuntu iholla
-ja se Nivean sinisen purnukan tuoksu, joka leviää siihen ympärille auringon lämmittämästä ihostasi kertoen vain siitä, että kesän ensimmäinen päivä on tullut. Ja aina kun haistat taas ekaa kertaa sen tuoksun ja tunnet ne auringonsäteet, tuntuu kuin et ois sitä tunnetta koskaan ennen tuntenutkaan.

   Että tuntuu kyllä hiukkasen masentavalta kattella ens viikon sääennusteita (tai noh, lauantaina ehkä sataa.....buu) kun ne uhkaa puolipilvistä, eikä enää mitään naurettavia 20celsiuksen lämpöjä tähän maaliskuun loppuun ja huhtikuun alkuun -BUU.
   Mä en kyllä tajua sitäkään, että ens viikon torstaina pitäis lentää Suomeen. (Ja ai että kun sinne on luvattu ihanaa kevätsäätä...NOT).
Ihan tajuton ajatus, että lennän kotiin. Ihan oikeesti.
   Tästä kaikesta täällä on kuitenki tullu niin vahvasti se toinen koti -ja kaikki tää on ollut niin ainutlaatuista ja mieltä avartavaa, että voisin jopa sanoa, että mua pelottaa palata hetkeksi kotiin.
   Lähinnä mua huolettaa se, miltä se kaikki taas tuntuu.
Suoraan sanottuna mua lähinnä huolettaa se, että kaikki siellä on pysyny jotenki ennallaan ja paikoillaan
  -mutta mä en, enkä enää sovi siihen vanhaan muottiin, jossa olin kun lähdin.

 CHEERS

Eenie meenie miney mo....

.....ja kouluhaku: DONE.
Eikä siitä sitte sen enempää -nyt se on sitte siirretty pois päiväjärjestyksestä.....hetkeksi.
 Ja sen näkee sitten, mistä sitä löytää itsensä syksyllä;
koulun penkiltä vai kaupan kassalta
   -vai jostain ihan muualta. Ei sitä ikinä tiiä.
 Mulla on kyllä helpottunut olo nyt, kun ryhdistäydyin ja vaan täytin sen lomakkeen nyt vain siten, miten parhaiten osasin. Saattaa olla, että -jälleen kerran- täyttelin aivan vääriä juttuja siihen hakuun, mutta we`ll see. Ei sille nyt enää mitään voi -pitää vaan ootella ja kattella mitä tapahtuu......
ja semmosta silleen niin.
  Alla videoo yhdestä parhaimmasta piisistä, mitä kuunneltiin lauantaina (Elisa nimitti lauantaita isänmaallisuusillaksi, sillä me kuunneltiin kaikkea suomalaista ja puhuttiin kaikista niistä jutuista, joita eniten kaivataan siinä meidän Suomessa ja suomielämässä).

 "Kellon seisahtuvan tahdon
Hiljentyvän lyöntien
  Kauas lähteä mä saan
Tunti kuluu viimeinen
  Tahdon ennen kuin on myöhäistä
Mä kuulla sen
  Kun taas saavun
Luotas löydän kaiken entisen."

  Ja etteen päin.
Elisa lähetteli mulle eilen kaikkia sen ottamia kuvia, ja taidanpa nyt heittää niitä tähän teidän nähtävillennekin -Elisan ottamissa kuvissa ku jopa minä, joka aina pelleilen tai näytän muuten vaan joltain peuralta ajovaloissa, saatan näyttää ihan ihmiseltä.
  Elisa on siis aika taitava, ja sillä on myös taitava kamera!

Brick Lane -tammikuussa? helmikuussa?

Portobello.

Hehe, kattokaapa nyt noita pandoja -Bristolin reissulta siis tää kuva!

Meidän veeseessä voi ottaa peilikuviiiii.

  Tämmöstä tänään tähän tiistaihin.
On muuten taas ihan järjettömän kiva ilma, ja mua ärsyttää et oon roikkunut nyt tässä koneella vaan....murr. Mähän voisin tästä lähtee vaikka kävellen tonne meidän keskustaan...jospa sitä kävis nyt sitte Primarkissa kokeilee yksiä farkkulökäpöksyjä, jotka tossa sunnuntaina löysin. Tuleekohan musta(KIN) nyt sitte pikkuhiljaa lökäpöksy -ihminen....

CHEERS, kamut!
(Nähdään ens viikolla, Liina!!!)

Hyvää huomenta päräyttävä maailma, miten ootkaan pysyny noin järjettömän kauniina

   Nyt mä vähän niinku ajattelin saada niinku kokoon jonkinlaista tarinaa ja kuvien yliannostusta siitä viime viikonlopun Bristolin reissusta.
  Mua kyllä vähän väsyttäis, eikä ajatuskaan ihan kulje silleen normaalisti nyt enää näin maanantai-iltana (varsinkin, kun se hiton kellojen siirtäminen aiheutti sitte sen, että en saanut unta kuin kello kahdelta viime yönä...jepaa), mutta minäpä yritän nyt ainakin.
  Toisaalta, oli kyllä semmosta liskojen discoo viime yönä, että saattaapi olla, että nukahdan tähän näppäimistölle niinku ihan justiinsa nyt....en vaan saanut nukuttua; mä vaan pyörin sängyssä, eikä mun silmät pysyny kiinni, mut mä silti luulin, että mä nukun ja tuntu et mä näen vaan jotain unta siitä, etten nuku. Että semmosta mukavaa discoa.
  Sitä viime yötä edeltävän yön disco oli kyllä siis ihan jees: ajauduttiin (ylläripylläri sekin) Elisan kanssa sitte tonne Camdenin yöhön eka yhteen pubiin ja sieltä sitte sinne Underworldiin, jossa oltiin kerran jo käyty -ja jossa oli taas ihan superi tunnelma. Siellä riehuimme sitten kolmeen saakka -sitten ruokapaikasta evästä ja bussiin. Niin, ja hei jos nyt jumiuduit muutama lause sitten kysymykseen: "mikä on liskodisco?", niin en kyllä rupea nyt sitä selittämään, sillä minä en ole wikipedia. JATKUU.

Jooh.

   Empä tiiä miten tässä sais jotain tarinanpoikasta kehitettyä, kun tosiaan tuntuu nyt vähän jähmeeltä tää kirjottaminen -aattelin tässä, et kun mä nyt saan jonkinlaisen tekstin (tai siis pääasia on nyt se, että saan näytettyä teille vähän Bristolissa otettuja kuvia) niin mä kyllä katon taas pari jaksoa Skinssin kutoskautta enkkutelkkarin nettitv:stä ja vaan olen. Jospa uni tulis tänään ajoissa.

   Tosiaan, takas siihen Bristol -viikonloppuun! Eli siis silloin perjantaina lähdettiin sitten kuitenkin viihteelle..... tai miten Elisa sanoo, että syy ois niinku mukamas minun, kun mä vaan sanoin sille, että vähän ois sellanen fiilis, että ois pakko päästä pubiin....hehhe.
   Anyway, heräsin St Albanssista lauantaiaamuna, vaikka mun olisi pitänyt ehkä kuitenki herätä ihan vaan kotoa virkeänä ja valppaana (lue: ilman pientä darraa) lähtemään sitte sinne reissuun....
No mutta, Bristoliinhan me oltiin menossa, joten....so what.

   Anyways. Siinä sitten riutuneena rupea heräilemään ja valmistautumaan edessä olevaan junamatkailuun 4h unien jälkeen......se oli vaikeeta, mutta me onnistuttiin kuitenkin ehtimään junaan (mikä olikin btw sitten ylläripylläri hieman kalliimpi kuin luultiin, sillä eihän me oltu tajuttu tulostaa jotain hiton ennakkolippuja ja blaablaa -mitä rahastusta!), joka vei meidät sitten tubeasemalle (jossa sitten -kohtalon ivaa, sanoisinko- huomasimme, että tietysti juuri se meidän linja, jolla päästäis eteen päin on suljettu sinä päivänä...ja eikun jonkinlaista helvetin plan b:tä kehiin...). Kirosanat lenteli,ja sillon kyllä tuntu, että eihän siitä reissusta mitään tule.

Karma is a bitch!

   Siinä sitten kaiken sen pahan olon päälle kun lisättiin vielä stressi siitä, että ehdittäiskö ajoissa Bristoliin ja hotellin check inniin (jos ei oltais oltu ajoissa, ne ois voinu luovuttaa meidän huoneen ihan hyvin jollekkin toiselle seurueelle....bitches), voin kertoa, että tuli kyllä sellainen olo, että EI ENÄÄ IKINÄ, en kestä enää jos vielä tulee jotain paskaa niskaan.
   Mutta noh, päästiin sitte kiertoteitse Paddingtonin asemalle (josta juna Bristoliin sitten lähti), ja meillä oli sellaiset vähän alle 30min aikaa ennen sen junan lähtöä.....siinä sitten käveltiin sillä ruuhkautuneella asemalla ympyrää, kunnes Elisa huomasi jotain tuttua; erään tunnetun ravintolaketjun logon.
 
"One cheeseburger meal with coke, please."
     - Ja ai että, päivä oli pelastettu.
       Kului 15min ja kummasti oli olo jo parempi. Ruokahumala.

Huom!
Karma is a bitch  -mutta joskus sitä on vaan niin helppo kusettaa! Hähä.

  Junamatkalla olikin meininki jo sitten aivan erilaista (enää eivät ärränpäät lennelleet niin lennokkaasti kuin aiemmin) ja tunnelma kohillaan. Kuunneltiin Elisan musiikkia ja syötiin donitsi.
  Maisemat oli upeat; oltiin matkalla Lontoosta ja kaikesta siitä suurkaupungin hälinästä länteen, ja matkattiin läpi peltojen ja kaikenmaailman kukkuloiden. Upean vihreet ruohokentät ja sellaset aidot ja oikeet maatilat ja vanhat talot, joita näkee jossain Emmerdalessa, oli jotain niin....idyllistä.
   Edes tummat pilvet taivaalla ei haitannu.....vielä.
Bristolissa saatiin niskaamme sitten sitä vettä -ja kunnolla.
Onneksi mentiin sitten sateensuojaan......pubiin, heh.

  Mutta juu, kun sitten vihdoin oltiin perillä Bristolissa, lähdettiin vaan kävelemään ja katselemaan, josko jossakin ois se meidän hotelli. Aika helposti se sieltä sitten löytyikin, kun tolla Elisalla on joku ihme suuntavaistovainu  -kun taas minä itse lukisin jotain karttaakin ihan vain väärinpäin....
   Ei sitte muuta ku check in, tavarat huoneeseen, pikainen välikuolema pehmeellä sängyllä, sitten pikainen virkistäytyminen -ja eikun matkaan taas.
 Seuraavaksi vain läjä kuvia, olkaas hyvät.
Katselkaapa niitä ny sitte ku mulla loppu ajatus nyt kokonaaan.

Hienosti saa junasta otettua kuvia juu.

Ja tällaisiin paikkoihin se Elisa mua aina raahaa......

Elisa: "Uskallatsä tulla tonne kävelee? Mä ainaki haluun mennä tonne kuvaa!"

Ihan yks mun lempparijutuista, mitä täs nyt ollaan (lue: Elisa on, Miina on oppinut Elisalta) katutaidetta nähty ja etsitty.

Että semmosta.
   Olipas nyt jotenki tosi tynkä postaus. Mutta minkäs teet nyt, emmää jaksa -ei pyke!
Sen nyt kuitenkin voin kai tähän loppuun todeta, että Bristol oli kyllä ihan nähtävän arvoinen paikka
-se oli jotai niin erilaista kuin esim. Lontoo, jossa nyt oon vaan pyörinyt. Kaikki rakennukset (ja nimenomaan se, että jonkun 90-luvun "hienon" toimistorakennuksen viereltä saattoi löytyä rakennelmaa joltain 1800- luvulta, ja niin edelleen).
   Bristolissa oli myös sitte sitä vettä, ja niitä lokkeja rääkymässä (niinkuin siellä mun kotikaupungissaki meren rannalla! Ikävä jo olikin sitä ääntä), ja koko se tunnelma siellä oli aivan erilaista kuin mikään, mitä oon ennen nähnyt ja kokenut.
  Taidettiin kävellä koko viikonloppu (lukuunottamatta niitä junamatkoja, tietty) ja vaan olla ja ihmetellä. Se onki ihan parasta tässä täällä olossa
 -siis se, kun kaikki sun ympärillä on vierasta ja uutta.  
Olet kuitenki turisti, mutta sä asut täällä.


Palaillaanpa,
CHEERS