perjantai 2. maaliskuuta 2012

Koti on siellä missä sydän on, totesi joku viisas kerran

...tai jotain. Anyways, se joku oli ihan oikeessa.

Oon ollut tänään todella väsynyt (siihen ei edes ole kunnon syytä, sillä mulla oli vapaapäivä ja oisin voinut nukkua vaikka miten pitkään). Jotenkin aamusta asti tuntui ihan ylivoimaiselta -miks ihmeessä, en mä tajuu. Muistan että taisin nähdä yöllä sellasta unta, että olin kotona. Ja kun heräsin, en ollutkaan kotona....
   Miten voikaan olla niin, että tää elämä on yhtä sellasta tunteiden vuoristorataa -millon mennään ylämäkeen ja millon alamäkeen.
Tarkennus: on päiviä, jolloin haluisin olla kotona, nähdä mun rakkaat ihmiset ja viettää niiden kanssa aikaa -ja sitten taas välillä ajattelen, etten halua edes ajatella tulevaa ja sitä hetkeä kun mulla on kädessä vain menolippu.
   Tänään oli sellainen päivä, jolloin olisin halunnut olla kotona.
Ikävä otti musta otteen, eikä oo vieläkään päästänyt irti -perjantai-ilta ja minä jäin suosiolla kotiin skipaten clubbailuillan Lontoossa, sillä yksinkertaisesti olo on aivan surkea.
Aamupäivällä sain väkisin pakotettua itseni ulko-ovesta ulos ja lähtemään tubella Lontoon keskustaan (piti käydä jätti-Primarkissa)hieman kiertelemään vapaapäivän kunniaksi.
Korjaus: kävelen Oxford Streetillä, metroasemilla ja istun tubessa tyhjyyteen tuijottaen, ajatukset ihan muualla.
   Primarkin ihmisvilinässä valun eteenpäin massan joukossa, enkä muista miksi ylipäätään lähdin keskustan jätti-Primarkiin saakka kun tuossa meidän kaupunginosan keskustassakin on pienempi Primark......
Tulos: en muista mitä mun ees piti ostaa, ja ostan jotain ihan muuta -en vieläkään sitten saanut niitä oikean kokoisia lörttöhaaremihousuja treenihousuiksi (=D). Helvetti soikoon.
   Tänään kaikki vaan on ollut niin kökköä, enkä osaa selittää miksi. Jotenki kun siellä Primarkissa uidessani kuulin niin paljon suomea puhuttavan ympärilläni (hiihtolomakausi, eiköhän se ole syy), että jotenki siinä meni ajatus sitten ihan sekaisin -tuli hirvee ikävä sua Liina, ja meidän shoppailuretkiä.
   Lisäksi eilen kun puhuin Skypessä vanhempieni kanssa tuli kyllä äitiä ikävä (ja iskää, joka täytti tänään jo 50!). Ja ne hittovie törkkäs sen koiranki, taas, siihen koneen eteen ja minäpä toivoin että ois voinu siitä ruudun läpi rapsuttaa sitä söpöläistä. Ja halata äitiä.
   Ettäjoo. Tais olla eka tällanen päivä kun ikävä romahtaa niskaan. Huominen on varmasti parempi päivä ja fiilis kohillaan, vaikka mä itseasiassa babysittailen päivän kun enkku-porukat menee synttäripäiville...hehe, Elisa tulee tähän meille alkuillasta hengailemaan (=D) ja sitte vaan rynnätään ovesta ulos ja tubella kohti Lontoon keskustan yötä kun porukat tulee kotiin! Saa nähdä minne me Elisan kanssa päädytään tällä kertaa (=D), sillä fiilispohjalta me sunnataan varmaanki joko Sohon tai Camdenin yöelämään. We`ll see! Sen mä ainaki tiedän, että tätä viikonloppua ei mitkään promottori-poikaset ja fiinipaskaclubien vip-listat pilaa, nih!
 (Siinä ehkä yks hyvä syy miks mä skippasin clubikutsun ja mielummin jäin kotiin tänään ku lähin keskustaa kohti illaksi...mulla vaan oli sellanen fiilinki, että kaikki ois mennyt taas vähän pyllylleen, tai ois tuntunut menevän u knoooow, kun mulla ois jo alunalkaen ollut tää ihme kökköfiilis).
 
   Mutta sellanen all in all fiilinki tästä viikosta on silti ihan jees! Salilla jaksoin käydä 3 kertaa (kumpa oisin tänäänki vaan mennyt sinne ja skipannut Lontoilun, sillä voisin nyt olla paljon virkeemmällä tuulella reenin ja salikamujen, meinaan niitä kolmea tummaa hulkkia jotka jaksaa aina moikkailla ja kysellä kuulumisia, näkemisen jälkeen. heh). Oon syönyt joka aamu puuroa, jolla aamut alkaa aina niiiiin hyvin, ja katsonut enkkuteeveestä joko teinisarja 90210:ta tai Scrubsia. Tämän viikon 3 työpäivää sujui myös ihan jees; kiukkukohtaukset taltutettiin, dinnerit syötiin vaikka väkisin ja poikien ollessa kylvyssä mietiskeltiin, miksi pojan kivekset on rutussa. Hmmm, kaikkea sitä 4-vuotiaat miettii....tultiin siihen tulokseen, että pussit kasvaa -"Ai kohta ne laahaa tuolla maata pitkin?" Tokitoki. Jooh, eipä siitä enempää. Anteeksi. Ehkä mä nyt pistän viimeisen lauseen kehiin ja lopetan. Hitto, mulla ei ees oo päivän piisiä!! Olkoon se jotain Jukka Pojalta tai The Soundsilta (ensimmäinen keikkailee tänään pikkukaupunkimme Bar Hovissa, ja toinen Helsingissä.......kuunnelkaa kamut hyvää musiikkia ja nauttikaa olostanne!!)

Iksu.
CHEERS.
Byeee






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti