...totesi tämä meidän 4-vuotias, kun mainitsin, että illalla meille tulee sitten niitä vieraita Saksasta (isä, äiti ja kaksi tyttöä), jotka viipyy muutaman yön. Kun vieraat sitte pimpotti ovikelloa, ei ovella ollutkaan vastassa naisellisilla osilla varustettua miestä.......ja meidän 4-vuotias sai taas uuden tyttöystävän. Niillä klikkas niinku ensisilmäyksellä sen toisen tytön kaa.
On se muuten hassua, miten lapset voi leikkiä yhdessä ilman minkäänlaista yhteistä kieltä, jolla kommunikoida. Silleen se sitte meni, että nämä lapset keksi sellaisen ihan uuden kielen, jota kukaan ei oikeen ymmärtäny. Itse en sanaakaan saksaa ymmärrä, ja kun sellainen hirmusuloinen 4-vuotias tulee sulle selittämään ihan intona jotain tarinaa
-ja sä vaan tuijotat siinä suu auki, etkä osaa sanoa mitään, koska se ei ymmärrä englantia-
niin tekis mieli vaan huutaa: "Älä sinä siinä kilju, EMMÄÄ YMMÄRRÄ SANAAKAAN!!"
Jooh. Nyt tää meidän muutenkin niin hirmutilava talonpuolikkaamme on täyteen ahdettu ihmisiä monesta eri maasta, ja täällä me sitten elellään yhdessä tän viikon loppuun saakka......pakenen perjantaina varmaan St Albanssiin -ja huomenna on vasta torstai.........
Anyways, multa tais kadota juuri se tämän tekstin sellainen punainen lanka -ajatus, jota mä mukamas lähdin tässä tavoittelemaan....mihinkäs se nyt karkas?
En tosiaan tiedä.
No, lankaa ei ole, mutta tähän loppuun todettakoon nyt sitten, että hei, arvatkaapa mitä:
MULLA ON RUSKETUSRAJAT
(haaleat joo, mut siinä ne silti on tossa rinnassa!!)
Vois jopa sanoa, että tiedättekö sen tunteen, kun kävelet sisältä ulos nurmikolle ilman kenkiä ja istut tuoliin mukavasti siihen kasvot kohti aurinkoa?....(ohh)..se lämmön tuntu iholla
-ja se Nivean sinisen purnukan tuoksu, joka leviää siihen ympärille auringon lämmittämästä ihostasi kertoen vain siitä, että kesän ensimmäinen päivä on tullut. Ja aina kun haistat taas ekaa kertaa sen tuoksun ja tunnet ne auringonsäteet, tuntuu kuin et ois sitä tunnetta koskaan ennen tuntenutkaan.
Että tuntuu kyllä hiukkasen masentavalta kattella ens viikon sääennusteita (tai noh, lauantaina ehkä sataa.....buu) kun ne uhkaa puolipilvistä, eikä enää mitään naurettavia 20celsiuksen lämpöjä tähän maaliskuun loppuun ja huhtikuun alkuun -BUU.
Mä en kyllä tajua sitäkään, että ens viikon torstaina pitäis lentää Suomeen. (Ja ai että kun sinne on luvattu ihanaa kevätsäätä...NOT).
Ihan tajuton ajatus, että lennän kotiin. Ihan oikeesti.
Tästä kaikesta täällä on kuitenki tullu niin vahvasti se toinen koti -ja kaikki tää on ollut niin ainutlaatuista ja mieltä avartavaa, että voisin jopa sanoa, että mua pelottaa palata hetkeksi kotiin.
Lähinnä mua huolettaa se, miltä se kaikki taas tuntuu.
Suoraan sanottuna mua lähinnä huolettaa se, että kaikki siellä on pysyny jotenki ennallaan ja paikoillaan
-mutta mä en, enkä enää sovi siihen vanhaan muottiin, jossa olin kun lähdin.
CHEERS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti