-vastaus: täällä, Lontoossa.
Elämä on kummaa joskus -siis se lähinnä, mihin se voi ihmisen kuljettaa vahingossa.
Tammikuussa pakkasin matkalaukkuni siinä uskossa, että palaisin viimeistään toukokuussa koti-Suomeen....
Nyt olen asunut Lontoossa reilu 2kk, ja ajatuskin siitä, että jäljellä olisi enää sellaiset 2kk ja risat (kun lasketaan pois ne 11pvää tossa pääsiäisen aikoihin, jolloin lomailen Suomessa) tuntuu typerältä.
Ei se vaan riitä -ei mulle, ei nyt. Tää tilaisuus asua Lontoossa ei tuu toistumaan -tai siis ainakaan tällaisena kuin se nyt on: saan ilmaisen "ylläpidon" ja siis katon pääni päälle. Toki minähän siis lähden tulevaisuudessa opiskelijavaihtoon ulkomaille, mutta se on jo erilaista elämää sitten se. U knoow.
Anywayss, oon niin onnellinen nyt tän päätökseni johdosta -ja ylipäänsä sen takia, että vihdoin tajusin, että ei ne päätökset yksinään päässä valmistu, mun pitää vaan tehdä ne. Oon pohtinut asiaa tarkkaan, ja oon nyt täysin varma, että voin jäädä tänne. Hostäidin kanssa meillä oli niin hyvä juttutuokiokin aiheesta, että jo se nosti hymyn huulille -on kiva tietää, että tää perhe on tyytyväinen muhun ja mun aupaireiluun yms, ja että voidaan puhua kaikista asioista ihan avoimesti ja tullaan tosi hyvin juttuun. Ihan parasta, että viihtyy vieraassa maassa vieraan perheen katon alla näinki hyvin! Niin, ja tottakai mä jään tänne myös sen takia, että oon löytänyt niin hyvän ystävän ku Elisa, joka meinaa myöskin asua täällä sinne heinäkuun loppuun saakka.
Kesästä tulee niiiiiin superi ja mahti, en malta odottaa!
Ja vaikka jää tänäkin kesänä se kivoin kesäpyhä, juhannus, ja mökkeilyt ja festarit välistä, niin täytyy vaan ajatella niin, että siellä ne on myös seuraavana ja sitäkin seuraavana vuonna. Nih!
Tässä tän hetken fiilispiisiä!
Kiitän ja kuittaan,
CHEERS
byeeee
 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti