Oh, sometimes I get a good feeling, yeah

   Jälleen kerran mulla jumittaa toi Avicii päässä -se soi siellä joka päivä ainaki kerran, eikä lähtis sieltä millään; ihan hyvä piisi se kyllä on, mutta lähinnä vaan hivenen rasittava. Se on myös sellanen piisi, joka pärähtää täällä meillä aina välillä täysillä soimaan tuolla keittiön kajareissa: enkku-isäni kun järkkää tuolla meidän alakerrasssa aina välillä sellasta discoa, että ikkunat tärisee ja tärykalvot soi...ja Avicii -Levels, Rihanna -We Found Love tai Gotye -Somebody That I Used To Know (feat. Kimbra) soi...

   Tänään on ollut taas ihan mahtavan ihana kevätsää. Tää on jotain uskomattoman piristävää ja hienoa, kun maaliskuussa lämmöt lähentelee pariakymppiä ja aurinko paistaa -kukat kukkii ja ilmassa tuoksuu se kevät. Mä innostuin tänään jopa reippailemaan tonne Harrow`n keskustaan (30min) tuossa säässä; luurit korvilla, aurinkolasit päässä, converset jaloissa ja se pinkki London -huppari ylläni sitten kävelin...ja tuli jopa aika lämmin! Pitää varmaan räpsiä jotain upeita luontokuvia tänne bloginki puolelle, sillä voi elämän kevät ku täällä on kaunis luonto näin keväisin.    

Aivannnn hei, nappasinhan mä Bristolissa ihan liikaa kuvia täällä jopa villinä kasvavista kirkkaankeltasista narsisseista...

Kattokaa ny, kuinka söpöjä!

   Anywayssiä, mä en vieläkään oikeen tajua, että mun pitäis lentää täältä sinne synkkään ja pimeeseen jajaja (onks teillä vielä jotain luntaki maassa? hehe) Suomeen parin viikon kuluttua.
Sorry, what?
   Mä en kyllä tosin tiedä myöskään miltä pitäisi tuntua, kun lentää ekaa kertaa 3kk:n Lontoossa asumisen jälkeen Suomeen ja sinne kotiin. Odotan kyllä suomilomassani eniten sitä, että pääsen sinne kotiin ja näen kaikki tärkeet ihmiset, mutta toisaalta ajatuskin siitä, että palaan kaiken sen vanhan keskelle vain 11 päivän ajaksi tuntuu todella omituiselta.
   We`ll see myös millaiset fiilikset on sitten kun nousee taas koneeseen, mutta koneen kärki osoittaa kohti Britanniaa...On tää elämä hassua.

   Tänään on tiistai ja mulla on vapari: olo ja fiilis tän kevätsään ja salille ja siellä reippailun ansiosta on ihan loistava... paitsi, etten oo muuten vieläkään saanu tehtyä sitä yhteishakua...hups...
   No mutta, huomenna on uus päivä!
Pitää soitella jonnekkin helvetin hakutoimistoon vielä ennen, huohh.
   Tosiaan, haluaisin kyllä tehdä sen haun silleen pois alta äkkiä nyt, että sitä ei tarttis sitten enää miettiä.
Joskus sitä vaan mieluummin katsoo Skinssin 6 tuottista enkkutelkkarin nettitv:stä ja vaan juo teetä ja fiilistelee ku miettis kaikkea tärkeetä. Ei sekään väärin oo hei, sillä onhan tässä nyt aikaa vielä
   -ei ressii nyt.
  Musta on tullut täällä kyllä ehkä vähän liiankin huoleton ja sellainen "tässä hetkessä" -eläjä, mutta mitäs sitte? En kaipaa kyllä pätkääkään sitä puolta itsessäni, joka oli aina jarruttelemassa kaikkea
    -se oli se järjen ääni, joka harkitsi, pohti seurauksia ja vaan märehti kaikkea aina iiiihan liikaa.
Hyvä vaan, että se yliankara järjen ääni mun päässä on päättänyt pitää lättynsä kiinni ja antaa mun vaan elää tätä elämääni.

   Viikonloppu oli niin täynnä kaikkea, että annan nyt pääkopalleni lisäaikaa järjestellä ajatuksia (ja myös kaikkia noita kuvia kamerassa, joita pitäis vissii muokkailla...) ennen kuin rupean siitä tänne kirjoittelemaan.
Palaillaanpa siis!

CHEERS!