May the force be with you

Terveiset täältä sekavien unirytmien keskeltä. Nyt lähentelee kellon viisarit kahtatoista, (hmm, itseasiassa nyt kello näyttää 14.30 keskiviikkona...no jatketaanpa tätä postausta sitte tänään!) eikä millään pääse unen makuun. Tää viikko alkoikin mukavasti kahdella vapaapäivällä......oisin kyllä mieluummin ottanut tiistain ja perjantain niinku alunperin piti olla, mutta enkku-äitin työvuorot saattaa muuttua millon tahansa miksi tahansa, ja nyt oonkin sitten saanut löllöillä alkuviikon vapaana aupairiuudesta.
   Mitenkäs kulutin sitten kaksi vapaapäivää? Hmm, sekoittamalla unirytmini totaalisesti, kärsimällä maanantaina järkyttävistä niskakivuista (tais ottaa lauantain bailailut taas niskan päälle..auts) ja kutisevasta yskästä, sekä googlettelemalla ammatikorkeakouluja...niin, ja palaamalla taas rakkaan Greyn Anatomian pariin -äsken katsoin 2 jaksoa putkeen ja nyt ei malttaiskaan sitte lopettaa.
Ärsyttävää!

    Tänään tiistaina sitte raahauduin salille vähän siihen liukuhihnalle juoksemaan, ja se kyllä paransi mieltä...ja myöskin tätä levotonta sielua -stressi puskee hieman, mutta vain hieman siiis (!), päälle tuosta maanantaina alkaneesta amk- ja yliopistohausta...

  Oon kyllä nyt sitä mieltä, että koska mulla ei ole mitään tarkkaa suunnitelmaa koko loppuelämäni varalle (niinkuin joillain näyttää olevan...ihan sekoa miten jotkut vaan tietää sieltä esikoulusta alkaen mitä ne meinaa tehdä elannokseen eläkeikäänsä saakka), niin minäpä opiskelen (korjaan: haen opiskelemaan, ja jos pääsen niin taidanpa mennä ja katsoa mihin päädyn) itseni nyt 3,5 vuodessa sosionomiksi (+lastentarhaopettajan pätevyyden) ja kattelen sitten uusiks mitä tulevaisuudessa näkyy mun varalleni.
   Tässä on koko elämä aikaa kuitenki painaa niitä töitä, tai sitten on aikaa elää päivä kerrallaan ja mahdollisesti palata opiskelujen pariin myöhemmin jo jonkun tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tärkeintä kuitenkin on koittaa viihtyä työssään, jota tekee ja olla onnellinen. Ja koska voisin tällä hetkellä kuvitella näkeväni itseni viihtyvän siellä päivähoidon alan piirissä -ainakin jonkin aikaa, en ehkä lopun elämääni-  niin sitä alaa kohti taidetaan nyt tämän vuoden haussa sitte pyrkiä.
We`ll see miten käy! (Tai sitten mua vaan vetää puoleensa liikaa tuo teatteri.....tai media-ala. Fiilikset on niin ristiriitaiset ja vaihtelevat, että eihän tässä tiedä minne sitä lopulta oikeen päätyy opiskelemaan).
 
   Anyways, saa nähdä miten tää elämä nyt vielä näitä ajatuksia kuljettaa mihinki suuntaan, mutta sen voin kyllä kertoo, että on vaan ajan kysymys milloin tää tyttö hakee sinne Teatterikorkeaan(!).
Siinä on ainakin yks asia, joka mun on tehtävä tai jään ikuisiksi ajoiksi katumaan, etten edes yrittänyt.       Jos jänistän. Raukka. Mukavuudenhaluinen. 

   Se siitä, siis mun ajatuksista. Ja kouluista. 
Nyt sain siis vihdoin ja viimein Slovakiasta via skype nyt niitä erään sunnuntaipäivän kuvia! Tää sunnuntai on siis jatkoa sille "Tuhdille lauantaille", millon se sitten olikaan, aikahan lentää!
Oltiin siis tässä mun kaupunginosan viereisessä paikassa asuvan Zuzanan kanssa vähän niinku Zuzanan vikalla Lontoilureissulla; se lähti sitä seuraavalla viikolla kotiaan kohti takaisin Slovekiaan.

   Lontoilupäivän aikana näytin Zuzanalle mm. Camdenin ja Camden Lock Marketin, jota se ei (!!!) ollut nähnyt vielä. Tässä kohdin en vaan voi hehkuttaa tarpeeksi, taaskaan (=D), Camdenia, jotenka jätän pois kaikenlaiset kuvailuyritykset paikasta nyt. Kuvat puhukoon puolestaan!

Reivikauppa. Ihan mahoton, sanat ei riitä kuvailemaan ton kaupan sisätiloja...
Kannattaa käydä kattoos kyllä itse, millaista on kaupassa, jossa sisällä on pimeää ja myydään
pimeässä hohtavia vaatteita, koruja, kaikkea mitä et ole koskaan ennen nähnyt -ja kaiken kruunaa konemusiikki, jonka tahdissa työntekijät, reivityylin henkeen pukeutuneina of course, jammailee. 

Niin, ja kaupan katonrajassa oli tanssityttöjäkin.

Mä ja Z ja paperipussit, joissa on jättidonitseja. 

Keep calm and eat a donut.

   Camdenin jälkeen suunnattiin sitte tubella kohti Covent Gardenia ja yhtä nörttikauppaa, johon Zuzana ehdottomasti halusi mennä. Joku sarjiskauppa.

Täällä katusoittajilla on milloin kissaa, milloin koiranpentua vierellään. 

Just sellanen mun kauppa, jos siellä myydään angry birdsejä..

I`m a supermaaaaaaaan. Mut on tossa se (vasen ala) LEGOLAS, siitä määki tykkäilen!

   Anyways, nyt Zuzana on kotona jo, mutta ainakin se sanoi, että sen vika viikonloppu Lontoossa (mun kanssa Lontoossa kierrellen) oli tosi kiva, ja se löysi tuolta nörttikaupasta sen mitä se etsikin: mustan pinssin, jossa lukee "May the force be with you".......kai se sitten hienoa on omistaa sellainen pinssi, mistäs mä tiiän. Kyllä mä sen kyllä tiedän mitä se pinssi tarkoittaa, totta kai!

   Että semmosta. Nyt katkee ajatus, huomaan että kaatosade on loppunut ja aurinko paistelee, hienoo! Pian lähden hakemaan lapsia koulusta..tää päivä on ollu niin jees, oon rentoillut vaan, koska sateen takia fiilikset lähteä edes salille lopahtivat (ja oli siihen muitakin syitä, ei vain tekosyitä=D). Katsoin sitte Kick Ass -leffan ja sehän oli hei hyvä!

CHEERS,
byebyee