Big tasty meal, medium size with coca-cola, please.

Ei mitään sen vertaista kuin hiipivän darrapäivän alottaminen mäkkisapuskalla..heh. Kunhan saatiin Elisan kanssa revittyä itsemme ylös sängystä ja jotenkin jaksettiin tehdä itsestämme ihmisen näköisiä hypättiin bussiin, joka vei meidät tohon meidän keskustan ostoskeskukseen -ja mäkkäriiiiiin! Ja mitäpäs muuta heikon olon nälkään kuin aina niin äijä big tasty, se vaan on niin parasta. Siinä sitä pikkusta purilaista järsiessäni sitte huomasin, miten viereisen pöydän miehet (suloisia olivat) tuijottivat kun se purilainen, ja ranskikset, hävis hups vaan siitä tarjottimelta. Ja huh, mukamas tulikin sitte parempi olo....no hetkeksi ehkä. Kunnes pyörittiin Primarkissa hetki...ja käveltiin rappuset ylös. yhh.

  Jooh. Eilinen babysittailu meni tosi hyvin: lapset innostu leikkimään ja pelailemaan pelejä keskenään ja meillä oli pizza- ja karkkipäiväkin (eli kaikki oli tyytyväisiä!=D). Pistin koneeltani vähän musiikkiakin soimaan siinä illasta, raappanaa sun muuta, ja pojat innostui. Meidän 6v kuitenki toivoi voisinko pistää MC Hammeria soimaan....tiiididittitti..pojat innostui tanssimaan. Hyvinhän se 6v osaa jo sheikata.
   Siinä sitte illantullen Elisa saapui vihdoin tähän meille shoppailureissunsa jälkeen, ja mä pakotin sen syömään meidän jämäpizzaa samalla kun se siinä alkoi kittaamaan Carlingia. Pian sen jälkeen enkku-porukat tulikin jo kotiin synttäripäiviltä (nauroivat, että miten säälittävää onkaan tulla kahdeksalta kotiin partyista kun me Elisan kanssa vasta aloteltiin iltaa). Mutta hyvä että tulivat ajoissa, niin meille ei tullu sitten sellasta kiirettä.....eiku. Totta helkutissa meille tuli......sillä me roikuttiin mun huoneessa koneella googlessa baareja ja pubeja etsiskellen, musiikkia kuunnellen, kuulumisia vaihdellen (oli siitä jo 2vkoa ku viimeks oltiin nähty!) ja juoden -yritettiin myös keksiä mihinkäs päin me suunnattais illanviettoon, ja nyt sitten mä kirjottelin lappusille myös niitä yöbusseja ja kaikki tiedot niistä....silleen pahan päivän varalle, u know jos ei oikeen ajatus kulje yöllä. Meidän fiilis oli sellanen rento ja pukeutumistyyli samaten, joten Camden tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta illanviettopaikaksi...päätettiin vaan mennä ja katsoa ympärillemme, siltä fiilifpohjalta sitten pubiin ja/tai clubille, mikä vaan ulkoapäin vaikuttais mukavalle.

  Tässä päivittäisin muutaman kuvan tähän vielä...nää on otettu mun huoneessa (jossa on vain se yksi kattolamppu, jonka valo on tosi kellertävän ärsyttävä) Elisan kameralla...ja alkuillasta..heh.

Lempparipaita! Primark, 4-8 puntaa tai jotai.

   Oltiin sitte puolentoistatunnin tubeseikkailujen ("ää miten me päästään tosta asemalta tonne kun tää linja ei mee tonne ää") jälkeen viiiiihdoin Camdenissa joskus puol 12 aikaan kai. Mutta oli meillä pussikaljat messissä metrossa, että sen puolin...hehhe. Elisa veti Carlingia povarista vähän väliä kun itse hörpin mustan muovipussin sisältöä. Tavattiinpa joku Adamkin siinä, se alkoi juttelemaan mukavia tossa meidän tubeasemalla kun kirottiin siinä täyttä kurkkua E:n kanssa kun yksi metro ehti lähteä meidän nenän edestä -tai siis se pysähtyi, oli ihan pimeänä eikä avannu oviaan vaan jatko vaan matkaa....siihenkin meni sitte turhaa aikaa kun piti odotella toista tubea. Kirotessamme siinä sitten Adam kysäisi, ollaanko me Puolasta.
Mä en tajua, miksi aina PUOLA.
Siksi, että nää idiootit ei osa ees tiedä sen pikku-Suomen olemassaolosta, okeijoo ymmärrettävää.....ehkä. Mutta Adam tunnisti että jostain päin Skandinaviaa meidän on pakko olla kotoisin...ja tulihan se Suomi sieltä sitte! Jooh, kovasti Adam tarjoili omaa pussikaljansa sisältöä, viskiä, meidän maisteltavaksi istuuduttuaan sitte tietenki tubessa meidän viereiselle penkille....mutta joo, kiitos mutta ei. Ihan mukavan oloinen kaveri oli kyllä Adam, ja se on hassua täällä miten ihmiset saattaa ryhtyä tosta vaan rupattelemaan mukavia tällaisissa tilanteissa. Täällä sitä tajuaa juuri sen, miten juroa kansaa suomalaiset onkaan.
  Anywayyyys, sitten sitä tarinointia illanvietosta. Tässäpä kuvia, ne kertoo kyllä enemmän kuin tuhat sanaa.....

Päästä varpaisiin Primarkissa -mutta Topshopin laukku, haha. Baarin nimi oli Underworld, se se taisi olla. Ihan ok mesta!
Sellanen erilainen paikka kun ne Lontoon keskustan fiiniclubit esim. Parempi, olematta kuitenkaan parempi. Aika karuhan toi oli.

"Ookkosää tzuumannu ny tarpeeks?!"

   Siinä illanvietto sitten sujui hyvissä merkeissä -mä pysyttäydyin siiderissä ja Elisa kaljassa. Juteltiin ihmisille ja kaikki oli sellasta rentoa, meinaan että ei yhtään haitannut vaikka olikin hiukan (hirrrveeen) humalassa kun oli niin mukava baari ja hyvää musiikkia. Tavattiin sattumalta veesee-tiloissa sitten eräs suomalainen tyttökin, ja minäpä oikeen säikähdin kun tämä A yhtäkkiä alkoi siinä viereisellä lavuaarilla puhumaan suomea. Moi!
   Muttajuu, tuli juteltua paljon ihmisille (mm. paikan mukavimmalle portsarille ikinä aina kun E halus happihyppelylle) tanssittua (hieman erilaisen clubimusiikin tahdissa: ah The Killers ja Muse!) ja oltua hiprakassa. Sitten tulikin pilkku, ja sitten tuli nälkäkin. Suunnattiin johonkin sellaseen pikkukioskin kokoseen pikapaskaruokapaikkaan, joita täällä kaikkialla on joka kulmassa. Ostettiin jotkut ateriat x2. Toinen niistä ei kuitenkaan päätynyt syödyksi, vaan asfaltin päälle -hups kun horjahti ote....noh, eipä tuo mitään kunhan hypättiin vaan nopeesti bussiin (johonkin mikä menis nyt edes vähänki oikeaan suuntaan) ja Elisa ryhtyi syömään purilaistaan ja mä pöllin sen ranskalaiset.
   Se bussi oli aivan piukassa väkeä -oltiin yläkerrassa ja kuulin kun bussin perällä oli jotain draamanpoikasta kehitteillä..........jooh, mitä lie siellä tapahtu, mutta hirveetä huutamista ja kiljumista, en edes viitsinyt taakseni katsoa....E:kin nukkui siinä onnellisena mun olkapäätä vasten ja mä vaan mietin mihin mahdetaan olla menossa ja mitä tapahtuu. Tapahtui sitten niin, että draama paisui paisumistaan, ja pian bussi pysäytettiin ja joku tuli alakerrasta sanomaan, että poliisille on nyt soitettu, "Please, leave this bus immediatelly" totes joku kaveri sille takapenkin väelle. Ja kyllähän ne siitä sitten lähti...joku täyttä kurkkua kiljuva muija suurinpiirtein kannettiin ulos, ja perässä tuli mm. mies, jonka nenä vuosi verta..
   Sitten tuliki hiljaista...mutta pian eräällä pysäkillä kaikkia matkustajia pyydettiin vaihtamaan bussia...poliisitutkimuksia varten, tai jotakin. Niin, siinä vaiheessa ajattelin jo, että eipä päästä ikinä kotiin ja ollaan taas väärässä bussissa väärään aikaan...Ja kyllä siinä sitten kestikin jonkin aikaa, että oltiin jossakin sen bussin pääteasemalla...ja päätettiin vaan ottaa taxi -makso mitä makso, sillä oli kylmä ja satoi ja Elisa oli niin väsynyt ja mä en jaksanut enää huolehtia.
Onneksi oltiin, aika kiva ylläri (!!) melko lähellä tätä meidän Harrowta, sillä päästiin kotiin 20 minuutissa ja maksettiin vain 11 puntaa siitä, että piti vain istua taxissa ja kuski tiesi tarkan osotteen mihin se oli ajamassa. Lopulta viiden aikaan oltiin kotona, sitten painuttiin nukkumaan. Ja taas oli yksi mielenkiintoinen ilta Lontoossa takana -tapahtui paljon ja tässä vain tiivistys illan kulusta. Mutta hauskaa oli, ehdottomasti!
  Terkkuja!
                CHEERS